Aurinkoiset sunnuntai huomenet sinne ruutujen ääreen! Tänään onkin tiedossa hieman erilainen postaus, sillä ensimmäistä kertaa luvassa olisi kuvakulmia jonkun muun kodista. Kyseessä ei ole tietenkään ole mikä tahansa kämppä vaan ihanan ystäväni Mimmin koti.
Olemme Mimmin kanssa tunteneet kymmenen vuotta, eli tutustuimme toisiimme lukiossa. Olemme joissain asiossa todella erilaisia, ja siksi varmaankin olemme pysyneet ystävinä kaikki nämä vuodet. Joissain asioissa olemme kuitenkin henkisiä kaksosia ja yksi niistä on sisustaminen (toinen on tanssimuuvit promillen humalassa mutta ei nyt pureuduta siihen sen tarkemmin).
Mimmi työskentelee sisustusarkkitehtinä ja asuu ihanasti sisustetussa kerrostalokodissa Helsingissä. Kuten meiltä, myös tästä kodista löytyy paljon vanhoja kalusteita ja midmod-viboja. Osa huonekaluista on rakkaita aarteita sukulaisilta, kuten esimerkiksi punaiset kampaajan tuolit. Osa taas on kirppislöytöjä, joista kaikista on kuulemma maksettu aivan liikaa.
Vanhojen tiikkikalusteiden lisäksi kodeillamme on yhteistä kirjojen määrä. Kauniisti aseteltuja pinoja löytyy joka nurkasta ja ne kuuluvat olennaisesti osaksi sisustusta. Itse asiassa huomasin tämän vasta käydessäni kylässä kameran kanssa. Hassua, miten samakaltaisuuksia ei tule huomanneeksi. Ehkä siksi ne blogikoditkin syntyvät 😉
Vanhaa puuta ja ulkomaan matkoilla kellastuneita novellin sivuja raikastaa kirkas punainen, jota löytyy juuri sopivasti pienistä yksityiskohdista ympäri asuntoa. Yksi ruokapöydän tuoli on saanut punaisen verhoilun ja loput kaksi odottavat vielä uutta ilmettään.
Yksi suurin eromme Mimmin kanssa on pikkutarkkuus ja tunnollisuus. Tämä näkyy oikeastaan vähän kaikessa, mutta nyt kiinnitin siihen huomioita myös sisustuksessa. Minulla tyyli lähtee helposti rönsyilemään ja sisustus hakee linjaansa koko ajan, mutta Mimmin kodissa kaikella on paikkansa ja kaikki sointuu saumattomasti yhteen. Kokonaisuus on rento ja boheemi, mutta samalla harkittu. Home goals.
Kodissa on juuri oikeassa suhteessa vanhaa ja uutta. Olen joskus pohtinut, alkaako meidän kotimme näyttämään siltä, että täällä asuu eläkeläispariskunta. Mimmin kodin taas omasta mielestäni tunnistaa heti trendikkään nuoren naisen kodiksi.
Siitä kun tapasimme, on Mimmi ehtinyt asua jo kolmessa kodissa ympäri Helsinkiä. Mimmin ensimmäisessä kodissa vietin paljon aikaa juoksiessamme yhdessä baarin ja matikan tuntien välillä, ja tunsin asunnossa oloni enemmän kuin kotoisaksi. Keskiviikko- ja/tai perjantai-iltaisin tullessani kylään leväytyin takkini ja laukkuni eteisen lattialle, josta Mimmi kävi aina nostamassa ne viereiselle tuolille. Toin kuitenkin aina mukanani marketin kukkapuskan ja sipsipussin, ja sillä sain sotkemiseni anteeksi.
Noista ajoista on kulunut jo melkein kymmenen vuotta ja siinä ajassa olen Mimmin lisäksi oppinut tuntemaan hänen kotinsa. Suhteestani hänen sisustukseen kertoo ehkä se, että osaan kysymättäkin kertoa tarinoita esineiden takaa; mikä oli löytö roskiksesta, mikä on lahjaksi saatu ja mistä ikkunalla oleva tyhjä viskipullo on peräisin. Ja osaan myös varoittaa ennakkoon jalkalampun viereen istuvaa, koska Miksu istuu siihen joka kerta huitaisten varjostimen vinoon.
Vaikka tämä koti ei ole se sama koti, jossa opin tuntemaan Mimmin ja hänen tyylinsä, tunnen oloni silti yllättävän kotoisaksi täällä. En tiedä johtuuko se tutuista ja turvallisista huonekaluista vai kaupungin rauhoittavasta melusaasteesta, mutta tässä kodissa on hyvä fiilis.
Suuri kiitos Mimmille, kun pääsin kuvaamaan kotiasi ja kertomaan siitä täällä <3
___
Translation:
Gorgeous midmod home of my dear friend <3