Pinossa

sisustusblogi

Työhuoneen uusi matto

Koko kesään ei sitten satanutkaan, ja nyt tänä viikonloppuna vettä on tullut kolmen kuukauden edestä. Sade onkin ollut pätevä tekosyy pysytellä sisätiloissa koko viikonlopun haaveilemassa tulevasta lastenhuoneen sisustuksesta. Verhot on jo lyhennetty ja ripustettu, maalisävy päätetty ja käsintehty mobile (se itkukohtauksella hankkimani) matkalla postissa. Lamppuvaikeudetkin on saatettu selättää vahvan ehdokkaan löydyttyä.

Pinossa_vintage_homeIMG_5513

Voitin pari kuukautta sitten maton Instagramissa järjestetystä kilpailusta. En ole koskaan oikeastaan voittanut somekilpailuista mitään, joten nyt arvan kerrankin osuessa kohdalle, oli kiva voittaa oikeasti jotain hyödyllistä tai kaunista. Muumimukin, ämpärin tai vuokrapaljun voittaminen olisi ollut vähän yhtä tyhjän kanssa.

Tähän viikonloppuun asti olin ajatellut maton päätyvän lastenhuoneeseen. Nyt kuitenkin päätin laittaa maton meidän työhuoneeseen ja siirtää siellä olleen paimentolaismaton lastenhuoneeseen. Koirat olivat siirrosta järkyttyneitä, sen verran ne rakastivat paksulla villamatolla köllöttelyä. Ehkäpä maton houkuttelemana saan heistä nyt seuraa tuleviin yöllisiin imetyshetkiin. Toivo taitaa kyllä olla turhaa, sillä viimeyönä herätessäni pienelle iltapalalle kolmelta aamuyöllä, kumpikaan karvalapsista ei vaivautunut seurakseni keittiöön juustopaketin rapinasta huolimatta.

Pinossa_vintage_homeIMG_5519

Olin ajatellut kertoa raskausfiiliksistä ihan erillisessä postauksessa, mutta juustopaketista pääsen vähän liiankin hyvän aasin sillan kautta syömiseen ja syömättömyyteen. Kummallakin isovanhemmallani on lievä vanhuusiän diabetes, ja sen seurauksena jouduin sokerirasitustestiin. Testistä minulle sitten lätkäistiinkin diagnoosi raskausdiabeteksesta paastosokerin juuri ja juuri ylittäessä raja-arvon. Voin syödä pussillisen irtokarkkia sen vaikuttamattani verensokeriini, mutta jostain syystä syömättömyys nostaa verensokeriani liikaa. Nyt raskauden edetessä siihen ei onneksi ole enää vaaraa – herään keskellä yötä kiljuvaan nälkään, jos iltapala on syystä tai toisesta jäänyt väliin.

Pinossa_vintage_homeIMG_5514

Tänään raskaudesta pyörähti käyntiin 20. viikko, eli laskennallinen puoliväli on nyt saavutettu. Vihdoin olen alkanut tuntemaan myös vauvan liikkeet! Liikkeistä selvemmin tuntuvat pienet potkut ja muljahdukset, sellaista ” kutittelevan kalan” tunnetta en ole kokenut lainkaan.

Juuri vasta sain tietää pienestä tulokkaasta, joten tuntuu hullulta ajatella, että hän saattaa olla luonamme jo neljän kuukauden kuluttua. Toisaalta en millään malttaisi olla tapaamatta häntä jo nyt <3

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Verhot, TV-tasot ja valaisimet – Mutta vaikein niistä on valaisimet

Kaupallinen yhteistyö nettilamppu.fi:n kanssa

Jokaisella meistä on kotonaan kohtia, joiden sisustusta on joutunut pohtia tavallista pidempään. Joillekin meistä myös tietyt sisustuksen osa-alueet aiheuttavat päänvaivaa, ja itselläni tuolla listalla ovat verhot, TV-tasot ja valaisimet.

Mielestäni on olemassa vaan yhdenlaisia verhoja: kokovalkoisia. TV-taso on meillä vaihtunut jo useaan otteeseen, enkä oikein vieläkään ole Ikea hack -hengessä toteutettuun versioon tyytyväinen. Suurimman sisustushien otsalleni nostaa kuitenkin valaisimet – varsinkin jos kyse on matalaan tilaan sopivista kattovalaisimista tai plafondeista.

Pinossa_vintage_homeIMG_5508

En tiedä johtuuko plafondi-traumani siitä, että olen syntynyt ja kasvanut tyypillisessä 90-luvun kodissa, vai siitä, että ensimmäiset valaisimet, jotka ostin 42 neliöiseen vuokra-asuntoomme, olivat Tarjoustalosta hankitut ”teräksiset” plafondit kolmella spottivalolla. Valaisimet maksoivat muistaakseni 23 euroa kappale, joten ei siitä sen enempää. Oli miten oli, vielä tähänkään päivään mennessä en tunnusta nähneeni plafondia, jota voisin kutsua kauniiksi.

Nykyisten valaisinvalintojen kanssa olen päässyt helpolla, sillä kotimme huonekorkeus on mahdollistanut oikeastaan kaikki roikkuvat kattovalaisimet. Nyt kuitenkin minun pitäisi päättää valaisin tulevaan lastenhuoneeseen, joka sattuu olemaan kotimme matalin huone. Millaisen valaisimen ihminen, joka ei tunnusta muita valaisia kuin riippuvalaisimet, ostaa matalaan lastenhuoneeseen? Ainiin, lisätään siihen vielä se, ettei avomiehen mielestä valaisimesta tarvitse maksaa 50 euroa enempää.

Pinossa_Vintage_interiorIMG_5193

Tärkeimmät kriteerit sopivaa kattovalaisinta etsiessä ovat tietenkin ulkonäkö ja se, kuinka hyvän yleisvalon valaisin luo. Kolmanneksi tärkein kriteeri valinnassa on hinta, sillä avomies ei suostu avaamaan kukkaronnyörejä 300 euroa maksavalle valaisimelle (raskausitkulla sain jo ostettua 150 euroa maksaneen käsintehdyn mobilen, mutta se kikka ei taatusti toimi toista kertaa). Tärkeää on myös huomioida huoneen korkeus – huomaamaton plafondi olisi varmaankin se paras, mutta jokseenkin tylsin vaihtoehto.

Nettilamppu.fi on saksalainen valaisimiin erikoistunut verkkokauppa, jonka valikoimasta löytyy 20 000 erilaista valaisinta. Modernit plafondit, lasiset kattovalaisimet, klassiset tai tiffany-tyyliset valaisimet… you name it! Valikoima on niin laaja, että verkkokaupan hyvistä suodattamista huolimatta valaisimien selailuun kuluu tunti jos toinenkin.

PINOSSA_VALAISIN_lastenhuoneeseen

Kultainen Gloria-valaisin, 415,90 €
Musta Britta-valaisin 214,90 €
Yksikupuinen Penn Station -valaisin 305,90 €
Kolmilamppuinen Orti-vintage -valaisin 492,90 €

 

Keräsin nettilamppu.fi:n valikoimasta muutamia suosikkejani ja näyttäisi vahvasti siltä, että (kallis) makuni lastenhuoneen kattovalaisimen kanssa tulee kallistumaan metalliin ja kirkkaisiin lasikupuihin. Varsinkin nelilamppuisista Britta– ja Gloria-valaimista pidän kovasti. Neljän polttimon ansiosta yleisvalo huoneessa olisi varmasti hyvä ja valaisimien ulkonäkö on sopiva sekoitus modernia muotoilua ja vintagea.

Näistä vaihtoehdoista voi varmaankin jo päätellä, että lastenhuoneesta on tulossa astetta modernimpi ja bohompi, kuin mitä kotimme muu sisustus on. Joitain vintagevivahteita huoneessa tullaan tietenkin näkemään, mutta kokonaisuus on ainakin näillä näkymin paljon vaaleampi ja skandimpi, kuin mitä meillä on totuttu näkemään. Vaikka minulla on huoneen muun sisustuksen suhteen jo aika selvät sävelet päässäni, valaisin tuottaa edelleen ongelmia. Luulen, että se onkin viimeinen hankinta, joka huoneeseen tullaan tekemään ennen pienen asukkaan saapumista.

PS. Saatoin hieman innostua viikonloppuna häissä kuulemastani korinttolaiskirjeestä tätä postausta otsikoidessani.

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Yhdet häät ja nel… Eikun yhdet kuvastonkin lanseeraukset

Jos viime viikolla riitti hässäkkää, niin sitä riitti myös tällä viikolla. Agilitytreenit, fysioterapeutin luento, kampaaja ja Ikean kuvaston lanseeraustilaisuus pitivät huolen siitä, että vasta tänään ehdin istahtaa sohvalle pakastepizzan ja jäätelöpurkin kaveriksi.

Kyllä, Ikean vuosittain ilmestyvä kuvasto on oikeasti niin kova juttu, että sitä varten täytyy nostaa lasi kuohuvaa. Täytyy kyllä myöntää, etten niinkään tärkeästä asiasta huolimatta olisi oikeasti jaksanut eilen lähteä skoolaamaan blogituttujen kanssa – onneksi kuitenkin 2xilon Jenni oli lähdössä mukaan kaveriksi. Oharit olisi ollut tosi kurja tehdä, joten etukäteen sovittu deitti pakotti pysymään suunnitelmassa.

Pinossa_Ikean_kuvaston_lanseerausP8165294

Pinossa_Ikean_kuvaston_lanseerausP8165292

Ikean kuvasto on minusta mahtava konsepti. Joka syksy sisustusraamatun ilmestyessä saan aloittaa uudelleen rakkaan harrastukseni, johon kuuluu kuvaston mahdollisten Photoshop-virheiden bongaus. Suurinta osaa kuvaston kuvista on käsitelty ja osa kuvista on jopa rakennettu alusta alkaen kokonaan kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvien teko vaatii valtavasti taitoa, mutta parhaimmiltakin jää joskus pieniä yksityiskohtia huomaamatta. Kuvastosta riittääkin vessalukemista moneksi viikoksi, ennen kuin kaikki kuvat on tarkkaan käyty läpi 😀

Pinossa_Ikean_kuvaston_lanseerausP8165293

Mikäli Ikean asiantuntijoita on uskominen (ja onhan heitä), tummat sävyt jatkavat edelleen voittokulkuaan sisustustrendien etunenässä. Vaalea skandi väistyy koko ajan enemmän ja tummien jalokivisävyjen rinnalle nousee tänä syksynä murretut pastellit. Samankaltaiset kodit kyllästyttävät, ja uniikit sekä persoonalliset esineet saavatkin uuden merkityksen trendikartalla. (Tätä ennustetta kirjoittaessa alkaa väkisinkin naurattamaan, meidän kotihan on nyt trendikäs!)

Trendikatsauksen ja sisustusuutuuksien lisäksi Ikean tilaisuudessa käytiin läpi kyselytutkimusta, joka paljasti mielenkiintoisia faktoja kodeista ja asumisesta. Olisitko voinut esimerkiksi arvata, että yli 40 %:lla on kotonaan tavaraa, jonka haluaisi heittää pois mutta ei voi, koska se kuuluu jollekin toiselle? Tässä kohtaa voin nostaa oman käteni pystyyn ja nimetä muun muassa avomiehen 40 ”vielä hyvää työpaitaa”.

Pinossa_Ikean_kuvaston_lanseerausP8165299

Pinossa_Ikean_kuvaston_lanseerausP8165300

Sisustusraamattu jää kuitenkin toiseksi huomiselle, sillä huomenna tanssitaan ihanan ystäväni häitä <3 Tutustuimme lukion toisella luokalla, ja siitä asti olemme aina pitäneet yhteyttä. Tapoihini tietenkin kuuluu välillä olla ottamatta kontaktia lainkaan, mutta kuten oikeasti hyvillä ystävillä, juttumme jatkuu aina siitä mihin se viimeksi jäi. Nyt raskauden myötä hänestä on tullut minulle myös tärkeä henkinen tuki, sillä hänellä on vielä tuoreessa muistissa oma raskaus ja esikoisen syntymä.

En ole aikoihin päässyt osallistumaan häihin, joten olen ottanut valmisteluista kaiken irti. Olen antanut myös luvan hemmotella itseäni normaalia enemmän. Parissa viikossa kynnet, kasvohoito, kampaaja ja huomenna tehtävä juhlakampaus keventävät lompakkoa muutamalla satasella, mutta kerrankos sitä odotetaan esikoista ja tanssitaan ystävän häitä.

Ps. Nyt täytyy ihan pahoitella tämän postauksen kuvamateriaalia. Väsyneenä jaksoin napata vain muutaman kuvan eilisestä tilaisuudesta, jotka eivät yllä ihan sille normaalille tasolleni. Sori!

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Annetaan lipasto – Nettikirpputorien Via Dolorosa

Pikkuhiljaa olemme alkaneet tyhjentää varastona toiminutta makuuhuonetta, josta pitäisi saada vauvalle sopiva huone jouluun mennessä. Huoneessa on ollut säilössä muun muassa kasa ruokapöydän tuoleja, mattopesuri, vanhat saunan lauteet sekä yksi ylimääräinen Ikean lipasto. Kaikkea mitä pieni vauva nyt sattuisi tarvitsemaan.

Pinossa_vintagehomeIMG_5488

Laitoin lipaston myyntiin toriin kymmenellä eurolla siinä toivossa, että pääsisin siitä eroon nopeasti. Parissa päivässä ostaja ilmaantuikin, mutta sovittua noutoa hän ei ikinä tullut suorittamaan. Vajaan viikon jälkeen luovutin, ja siirsin lipaston annetaan-osioon.

Ensimmäinen kysely lipastosta tuli samana iltana. Asianmukaisesti vastasin lipaston olevan vapaa, johon sain vastaukseksi tiedon, että lipaston paikkaa täytyy sittenkin vielä mittailla (lipaston mitat olivat ilmoituksessa, miksi sitä paikkaa ei voinut mitata ensin?) ja kysyä vielä mieheltä. Seuraavana päivänä sitten selvisi, ettei lipasto sopinutkaan sille ajateltuun paikkaan, joten ensimmäinen varaaja jätti lipaston noutamatta. Tässä välissä ehdin tietenkin vastata viidelle kyselijälle, että lipasto on jo varattu.

Pinossa_vintagehomeIMG_5486

Seuraavana päivänä laitoin viestin jonossa toisena olleelle kyselijälle, josko hän pääsisi noutamaan lipaston. En saanut illan aikana vastausta, joten laitoin viestin kolmannelle kyselijälle saamatta taaskaan vastausta. Tässä vaiheessa hermoni olivat jo aika tiukalla, sillä vastaamatta jättäminen on mielestäni epäkohteliainta ikinä. Myös raskaushormoneilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa…

Päätin hylätä ensimmäinen jonossa -etiikan ja laitoin viestiä sille kyselijälle, joka oli juuri edellisenä iltana laittanut mailin sekä tekstarin. Hän varmasti halusi lipaston. Nouto sovittiin seuraavalle päivälle, mutta tietenkin mieheltä piti vielä kysyä asiasta varmuudenehkäisemisenvälttämiseksi. Suureksi yllätykseksi lipaston hakijasta ei taaskaan kuulunut sen jälkeen mitään, eikä vierasta autoa ilmestynyt meidän kotiovelle sovittuna ajankohtana. Päättelin yhden noutajan jälleen tehneen oharit, joten laitoin viestiä viidennelle ottaja-ehdokkaalle, joka jo toiseen kertaan kyseli lipaston perään. Sovimme, että hän tulisi hakemaan lipaston seuraavana päivänä, jos ei ihmettä tapahtuisi ja edellinen hakija ilmaantuisi.

Pinossa_vintagehomeIMG_5479

Heti viestin lähettämisen jälkeen sain toiset oharit tehneeltä hakijalta viestin, jossa hän kertoi nukahtaneensa sohvalle, eikä haku enää sinä päivänä onnistuisikaan. Tässä kohtaa pinnani paloi ihan lopullisesti: Jos olet sopinut hakevasi ILMAISEKSI lipaston kello kuuden jälkeen, miten voi olla niin vaikeaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan?? Nouto sovittiin sitten seuraavan päivään, jolloin tietenkin noutaja oli vielä neljä tuntia myöhässä sovitusta ajasta.

Lopulta viikon vääntämisen jälkeen pääsin lipastosta eroon, mutta tästä oppineena en enää koskaan aio antaa nettikirpputorilla ilmaiseksi yhtään mitään. Tai jos annan, muotoilen ilmoituksen kutakuinkin näin: Annetaan Ikean lipasto. Nostettu etuterassille tänään aamulla, ensimmäinen noutaja saa tulla hakemaan. En varaa tai sovi noutoa millekään ajankohdalle. Jos lipaston paikkaa täytyy mitata tai kysyä mieheltä, tee se ennen kuin laitat viestiä tai lähdet lipastoa noutamaan. Jos lipastoa ei noudeta kolmen päivän kuluessa, tuikkaan sen tuleen. Ps. Lipasto pitää noutaa omalla tai vaikka naapurin autolla, se ei kulkeudu töitten mukana kätevästi yhtään minnekään.

Ugh.

Ps. Huomatkaa lattialla Pölyn stailaama luu.

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Herkkusieniraviolit

Aivan hurjat kiitokset teille kaikille onnitteluista täällä blogissa ja Instassa <3 En olisi ikinä uskonut, että selfiemme nousee melkein tykätyimmäksi kuvakseni! Heti perään täytyy pahoitella pitkäksi venynyttä postausväliä. Salaisuuden kertominen aukaisi vihdoin lukkoni, mutta töissä olikin sen verran hullumpi viikko, ettei päivän jälkeen energiaa ollut juurikaan ylimääräistä. Ja jos energiaa sattuikin olemaan, käytin kaksi iltaa itsekkäästi kynsien shellac-lakkauksessa ja kasvohoidossa. Pieni hemmottelu teki hyvää ja päätinkin käydä vielä kerran hemmoteltavana ennen tammikuuta.

Instassa minua seuraavat huomasivatkin minun muutama viikko sitten hurahtaneen ihan totaalisesti pastan tekoon. Raskaushuuruissa mieleni alkoi tehdä pinaatti-ricottaravioleja, ja siitähän sen ajatus sitten lähti kehittymään. Pari kertaa harjoittelin raviolien täyttöä, ennen kuin onnistuin tekemään niistä kuvauskelpoisia versiota.

PINOSSA_HERKKUSIENIRAVIOLIIMG_5302

Nämä herkkusieniraviolit ovat ehkä hieman syksyisiä, mutta en malttanut säästää reseptiä niin pitkälle. Tänään perjantaina taisi kuitenkin olla kesän viimeinen hellepäivä, joten onhan se jo aika kaivaa vähän syksyisemmät reseptit esille. Tästä reseptistä tulee kaksi valtavaa annosta tai vaihtoehtoisesti kolme vähän normaalimman kokoista.

Herkkusieniraviolit 2-3:lle

Pastataikina

  • 200 g durumjauhoja
  • 2 munaa
  • ripaus suolaa
  • 0,5 rkl oliiviöljyä

Täyte

  • 0,5 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl voita
  • 100-150 g herkkusieniä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • n. 0,5 dl hienonnettua persiljaa
  • 0,5 rkl hienonnettua oreganoa
  • sitruunankuorta raastettuna maun mukaan
  • 2 rkl parmesanraastetta
  • 2 rkl mascarponea
  • suolaa, mustapippuria

Kastike

  • 3 rkl voita
  • ½ sitruunan mehu

Lisäksi paahdettuja pinjansiemeniä

PINOSSA_HERKKUSIENIRAVIOLIIMG_5289

Tee pastataikina. Tee jauhoista keko pöydälle ja tee kädellä minulle keskelle kuoppa. Riko munat kuoppaan ja lisää ripaus suolaa sekä oliiviöljy. Sekoita munien rakenne rikki haarukalla ja ala sekoittaa jauhoja pikkuhiljaa reunoilta mukaan. Kun työstäminen haarukalla käy haastavaksi, ota sormet käyttöön. Vaivaa jauhoja taikinaan, kunnes se ei enää tartu sormiin. Taikina saa kuitenkin jäädä kosteaksi. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia (tai kunnes se palautuu painamisen jälkeen muotoonsa), muotoile se palloksi, sivele pinnalle hieman öljyä ja kääri kelmuun lepäämään huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi.

Taikinasta riittää pastaa neljälle. Itse koen kuitenkin helpommaksi tehdä taikinaa hieman ylimääräistä, jotta täytettä ei ainakaan jää yli. Ylijääneen taikinan voi pakastaa. Tällä ohjeella täyte riitti 18:ta ravioliin.

Pastataikinan levätessä valmista täyte. Hienonna sienet ja valkosipulit ja paista ne pannulla öljyssä ja voissa. Lisää hienonnetut yrtit ja ota pannu pois lämmöltä. Lisää muut aineet täytteeseen ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Soseuta puolet täytteestä ja sekoita täyte tasaiseksi. Lisää mascarponea tarvittaessa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun pastataikina on levännyt, voit kaulita sen. Jaa taikina kolmeen osaan. Ota yksi osa ja vaivaa sitä hetki jauhotetulla alustalla. Rullaa taikina läpi pastakoneesta leveimmällä asetuksella. Taita taikina kolmeen osaan, lisää jauhoja tarvittaessa ja rullaa uudestaan pastakoneen läpi. Toista prosessi pari kertaa. Pienennä pastakoneen asetusta yksi pykälä kerrallaan, kunnes taikina on aavistuksen läpikuultavaa. Omassa pastakoneessani hyvä asetus on numero 5.

Leikkaa pastasta muotilla (tässä reseptissä käytin piparimuottia) ympyröitä parillinen määrä. Laita reilu teelusikallinen täytettä yhden pastalevyn keskelle ja sivele reunat vedellä. Venytä toinen pastalevy raviolin kanneksi ja painele reunat huolellisesti kiinni. Varo jättämästä ilmaa raviolin sisään.

Toista prosessi, kunnes kaikki täyte on käytetty.

Keitä ravioleja hyvin suolatussa vedessä muutama minuutti. Varo täyttämästä kattilaa liikaa.

Sulata voi pannulla ja anna sen saada hetki väriä. Lisää joukkoon sitruunan mehu ja lusikoi kastike raviolien päälle. Tarjoile raviolit lämmitetyiltä lautasilta heti.

PINOSSA_HERKKUSIENIRAVIOLIIMG_5313

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Suuria muutoksia

Huh, nyt jännittää. Ikuisuudelta tuntuneen ajan olen joutunut pimittämään tätä tietoa, ja nyt kun viimein voin kertoa siitä, en oikein tiedä kuinka asiasta kertoisin. Tähän uutiseen on vaikea johdatella mitenkään nokkelin sanankääntein, joten sanotaan se ihan nyt suoraan: meille tulee vauva!

PINOSSA_BABY

Asiasta olisi niin paljon kerrottavaa, etten oikein tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Aloitetaan vaikka siitä, että meitä ei ole koskaan pidetty sellaisena lapsirakkaana parina. Moni tutuistamme varmasti ajatteli, ettemme koskaan edes halua hankkia lapsia. Olemme suuresti nauttineet ajastamme kahdestaan, emmekä ole kokeneet minkään puuttuneen – päinvastoin. Vauva-asia kuitenkin nousi esille reilu vuosi sitten, jolloin en vielä ollut aikeissa vaihtaa työpaikkaa. Lopulta sattuman, onnen sekä pienen vahingon seurauksena huomasin olevani raskaana juuri, kun muste uuden työsuhteen allekirjoittamisesta oli ehtinyt kuivua.

Olin päättänyt keskittyä uuteen työhöni parin vuoden ajan, joten kaksi viivaa raskaustestissä tulivat totaalisena shokkina. Seuraavalla viikolla avomiehen puhelin soi, ja hänellekin tarjoutui mahdollisuus työpaikan ja alan vaihtoon. Avomies kertoi reilusti iloisista uutisista ennen työsopimuksen allekirjoittamista, ja saikin allekirjoittaa sopimuksensa. Itse uskalsin kertoa asiasta töissä viime maanantaina viikkoa ennen koeaikani loppumista. Pelkäsin uutisen kertomista, mutta onnellisena ja huojentuneena voin todeta, että kello soi aamulla edelleen herättäen minut töihin.

PINOSSA_BABY2

Ensimmäisen kolmanneksen kärsin todella pahasta väsymyksestä, joka luonnollisesti verotti blogissa ilmestyvien postauksien määrää. Myös Instagramissa julkaisutahtini hiipui siinä määrin, että osa jopa ehti huolestua hyvinvoinnistani. 17. raskausviikko alkoi tänään, ja onneksi oloni on jo huomattavasti virkeämpi. Melkein voisin jopa unohtaa olevani raskaana, jos en kärsisi ajoittain uniongelmista ja selkäsärystä.

Tässä sitä siis eletään keskellä uusia työkuviota ja samalla odotetaan esikoista. Kaikki raskauteen ja ylipäätään vauvoihin liittyvä on meille uutta ja vierasta, ja tuntuu, että tammikuuhun ja laskettuun aikaan viikkoja on aivan liian vähän jäljellä. Maha on kasvanut jo sen verran, että vanhat vaatteet alkavat hieman puristaa. Samaan tahtiin kuin olen selaillut äitiysvaatteita nettikaupoista, olen tallentanut salaiseen Pinterest-tauluuni ideoita vauvan huoneen sisustamisesta.

Suuri elämänmuutos tulee varmasti näkymään myös täällä blogissa. Äitiysblogia tästä tuskin on tulossa, mutta ajoittain tulen varmasti kertomaan raskaudesta ja tietenkin vauvan huoneen sisustamisesta.

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?