Blog | Pinossa

Synttärikakku

28/03/2019

Alkuviikosta mittariin napsahti 28. Toisaalta luku antaa aihetta ikäkriisille, mutta samaan aikaan koen itseni vielä aika nuoreksi – jota tietenkin olen, vaikka siihen maagiseen kolmeenkymppiin ei aikaa olekaan enää kuin kaksi vuotta. Enkä nyt tietenkään tarkoita sitä, että 30 olisi vanha, mutta jossain vaiheessa sitä on kai ajateltava olevansa aikuinen.

Olin aika varma, että tänä keväänä kokisin ensimmäisen kunnon ikäkriisin, mutta itse asiassa tämä kevät on mennyt niin mukavasti, ettei kriisille ole aihetta. Aionkin reteäsi kehua itseäni: Kaiken suhteen on mennyt niin hyvin, että koen olevani aika hyvällä mallilla elämässäni. Olen maailman ihanimman pojan äiti, ja elän ehkä tähän mennessä elämäni jännittävintä aikaa hänen kanssaan kotona. Ja kun kotona olo päättyy, saan palata mitä mahtavimpaan työhön! Lisäksi blogilla menee kivasti. Muuton seurauksena kadonneet lukijat ovat löytäneet takaisin, ja koen löytäneeni jälleen uutta inspiraatiota kirjoittamiseen.

Ja vaikka ikäkriisi joskus meinaisikin nostaa päätään, niin aina lohduttaa se, että avomies on silti vuoden vanhempi.

Ristiäiskakkua harjoitellessa leivontakärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla, joten pitihän sitä kakku merkkipäivän kunniaksi leipoa. Ristiäiskakussa käytin perinteistä sokerikakkupohjaa, mutta tähän kakkuun testasin Kinuskikissan aitoa suklaakakkupohjaa. Täytteeksi pääsi raikas punaherukkamousse, jonka tein Annin Uunissa ohjeella.

Tämä resepti sopii 15 cm:n vuokaan, josta riittää noin 10 hengelle.

Suklaakakku punaherukkamoussella

Aito suklaakakkupohja

3 munaa
90 g taloussuklaata
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl vaniljasokeria
0,5 tl leivinjauhetta
120 g voita
1,2 dl fariinisokeria
ripaus suolaa
kostutukseen n. 0,3 dl maitoa ja ripaus vaniljasokeria

Voitele ja jauhota 15 cm:n kokoinen kakkuvuoka korppujauhoilla. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Sulata suklaa varovaisesti mikrossa välillä sekoittaen. Erottele kananmunat ja yhdistä kuivat aineet keskenään fariinisokeria lukuun ottamatta. Vaahdota voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon yksitellen keltuaiset koko ajan vatkaten. Lisää joukkoon sulatettu suklaa muutamassa erässä edelleen vatkaten. Lisää joukkoon kuivat aineet osissa ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää valkuaisvaahto suklaaseokseen varovaisesti käännelleen. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista 170 asteessa 30–40 minuuttia.

Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen, ja jätä jäähtymään ritilän päälle. Leikkaa valmis kakkupohja kolmeen osaan. Vinkki! Pohjan voi käyttää pakastimen kautta, jolloin leikkaaminen on helpompaa.

Punaherukkamousse

2 dl vispikermaa
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
150 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 liivatetta
2–3 dl soseutettuja marjoja

Vaahdota vispikerma ja vaniljakastike erillisissä kulhoissa ja yhdistä vaahdot. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa sekaisin tuorejuusto ja sokerit. Lisää juustoseokseen soseutetut (ja halutessasi siivilöidyt) marjat koko ajan vatkaten. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois, ja liuota ne tilkkaan kiehuvaa vettä. Kaada liivate juustoseokseen ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Yhdistä marjaseos kermaan varovaisesti käännellen, ja täytä kakku heti (mousse alkaa hyytyä kylmässä).

Kakun kokoaminen

Vuoraa kakun paistovuoka leivinpaperilla, ja laita alimmaiseksi kakun kansi eli se pala, jonka haluat jäävän päälle (eli paistetun kakkupohjan pohjapala). Kostuta pohja ja leivitä sen päälle puolet marjamoussesta. Laita keskikerros kakkupohjasta vuokaan, kostuta se maidolla ja levitä päälle loput marjamoussesta. Laita viimeinen kakkupohja moussen päälle ja kostuta. Peitä kakku kevyesti kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4–5 tuntia tai seuraavaan päivään.

Kakun koristelu

Kakun voi koristella oikeastaan millä tahansa. Kuorrutteeksi voi valita kerman tai voikreemin, mutta kakun voi jättää myös kuorruttamatta naked cake -tyyliin. Itse valitsin koristeeksi perinteisen voikreemin ja tummasuklaavaluma. Niiden lisäksi koristelin kakun suklaamarengeilla, -karkeilla ja -kekseillä.

Voikreemi (15 cm:n kakulle)

200 g huoneenlämpöistä voita
n. 4 dl tomusokeria
vanilja-aromia
1 rkl maitoa
(valkoista pastaväriä)

Vatkaa huoneenlämpöinen voi vaaleaksi vaahdoksi (useampi minuutti), ja lisää joukkoon tomusokeri pienissä erissä. Jatka vatkaamista vielä hetki, ja lisää joukkoon kylmä maito ja halutessasi aromi- ja väriaine.

Valmis voikreemi on kevyttä ja ilmavaa, eikä maistu voille. Voikreemin voi levittää kakun pinnalle esimerkiksi palettiveitsen ja raapan avulla. Jos levität kreemiä useamman kerroksen (tasainen kuorrutus vaatii 2–3 kerrosta), niin nosta kakku jääkaappiin jähmettymään kuorrutuskertojen välissä.

Tummasuklaavaluma

70 g taloussuklaata
0,5 dl kermaa

Sulata suklaa varovaisesti mikrossa. Lisää joukkoon lämmitetty kerma ja sekoita tasaiseksi.

Suklaaganachen koostumus vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle valumat kakun pinnalla valuvat. Paksumpi seos pysähtyy keskelle kakkua, mutta jos haluat valuman menevän koko kakun matkalla, saa seos olla aika juoksevaa. Valuma kannattaa tehdä jäähdytetyn kakun pinnalle, jolloin jähmettynyt kreemi kestää paremmin lämpöisen ganachen alla. Itse levitän ganachen niin, että teen ensin lusikan avulla valumat reunoille, ja sen jälkeen viimeistelen kuorrutteen kaatamalla sitä tasaisesti keskelle.

Kahvi ja hiljaisuus – uusi suosikkiyhdistelmäni + Arvonta

26/03/2019

Kaupallinen yhteistyö Moccamasterin kanssa

Kaikki äidit ja isät tietävät sen tunteen, kun juuri viimeisen kahvipisaran tipahtaessa pannuun ääni itkuhälyttimestä kertoo rauhallisen kahvihetken päättyneen jo ennen sen alkamista. Edelleenkin jaksan hämmästellä lapsemme kahvitutkaa, joka toimii kuin junan vessa. Sellaista itsestäänselvyyttä kuin rauhassa nautittua kahvia ei osaakaan arvostaa ennen lapsen syntymää. Vapise suklaa, sillä kahvi ja hiljaisuus ovatkin uusi suosikkiyhdistelmäni.

Suhteeni kahviin on aina ollut hyvin lämmin. Aloitin kahvin juomisen yläasteella, ja siitä asti se on kuulunut tiukemmin aamuihini kuin hiusten harjaaminen. Vain raskaaksi tuleminen sai minut luopumaan höyryävän kuumasta rutiinistani – mutta vain hetkeksi. Rakkaudestani suomalaiseen kahviin kertoo myös se, että olen niitä turisteja, jotka ensimmäisenä alkavat valittaa paikallisesta kahvista (paitsi ollessani Italiassa).

Vauva-arjen pyörähdettyä käyntiin suhteeni kahviin on syventynyt entisestään. Kahvista saan aamuisin tarvittavan energiaspurtin, jonka voimalla kampean itseni rikkonaisen yön jälkeen ylös sängystä. Iltapäivällä pojan nukkuessa päiväunia kahvi on minulle täydellinen tekosyy istua hetkeksi alas nauttimaan vain omasta seurastani ja hiljaisuudesta. Vaikka rakastan poikaa maailman ääriin ja takaisin, tuntuu silti todella hyvältä keskittyä hetkeksi johonkin ihan muuhun, vaikka juuri edessä höyryävään kahvikuppiin. Toki lukemattomia kertoja on käynyt niin, että juuri nostettuani jalat ylös poika onkin päättänyt herätä loistavan kahvitutkansa ansiosta. Tähän tilanteeseen minulla onkin muutama vinkki, jotka löydät postauksen lopusta.

Myös kahvin sosiaalinen aspekti on noussut aiempaa suurempaan arvoon nyt, kun olen päivisin kaksin kotona pojan kanssa. Tuttujen pyytäminen kahville mahdollistaa äidille pienen lepohetken, sillä poikkeuksetta kahvivieras keskittyy ennemmin pojan hymykuoppiin kuin omaan kahviinsa.

Tänä keväänä Moccamaster lanseerasi ikonisen kahvinkeittimensä kolmessa uudessa värissä: Pastellinsininen, pastellinkeltainen ja pastellinvihreä. Keittimet ovat ihana piristysruiske keittiöön kuin keittiöön, ja uusista sävyistä meidän työtasoja saapui ihastuttamaan pastellinsininen. (Moccamaster KBGC982 AO pastell blue). Sävy sopiikin erityisen kauniisti teräsoviin ja lämpimään puuhun.

Tiesitkö muuten, että Moccamasterit valmistetaan edelleen käsityönä samassa pikkukaupungissa Alankomaissa, jossa niitä alettiin valmistaa jo vuonna 1969?

Vanha kahvinkeittimemme oli suoritusteholtaan kuin nukkuva laiskiainen, joten nopean Moccamasterin saapuminen keittiöömme oli kuin taivaan lahja väsyneelle pikkuvauvan äidille. Nyt aamukahvi valmistuu hujauksessa, eikä iltapäivälläkään pojan kahvitutka ehdi reagoimaan kahvin valmistumiseen ihan yhtä pettämättömällä tarkkuudella. Äiti 1 – vauva 0!

Koska kahvin nautintoarvo on vain lisääntynyt jäätyäni kotiin, olen alkanut kiinnittää enemmän huomioita siihen millaista kahvia juon ja kuinka sen juon. Töissä vähän kitkerämpikin sumppi hurahti kurkusta alas kofeiinin toivossa, mutta kotona kahvin on oikeasti maistuttava hyvältä. Kahvin keitossa pyrin aina petaamaan tilanteen niin, että maun lisäksi saan tilaisuuden nauttia myös itse kahvihetkestä. Täydellinen kahvihetki onkin juuri nyt sekoitus täyteläistä makua ja hiljaisuutta kahvin alkaessa hiljalleen lämmittää sormia kupin läpi.

Mutta kuinka täydellinen kahvihetki syntyy, ja kuinka siitä saa kaiken irti? Lue minun ja Moccamasterin vinkit alta!

Panosta vähän parempaan. Kun suu tottuu ranskalaishenkiseen tummapaahtoon, ei se marketin halvin kahvi maistu enää teetä kummoisemmalle. Ja muista: Hyvä kahvi keitetään hyvällä keittimellä.
Säilytä kahvi oikein, eli kuivassa ja viileässä omassa pakkauksessaan.
Älä kaada vettä kahvinkeittimeen sen omalla pannulla. Pannusta irtoaa veteen kahvin luontaista rasvaa, joka vähitellen pilaa kahvinkeittimen ja kahvin maun.
Käytä tuoretta vettä ja kahvia, eli älä lataa kahvinkeitintä valmiiksi aamua varten. Kahvi alkaa pilaantua ollessaan kosketuksissa hapen kanssa.

Ja vielä lapsiperheen hyväksi havaitut lisävinkit:

Kun lapsi nukahtaa päikkäreille, älä odota! Unohda tiskikoneen tyhjennys ja syöksy sen sijaan suoraan kahvinkeittimelle.
Kahvi kannattaa juoda paksureunaisesta mukista, joka varaa hyvin lämpöä. Jos nautit kahvin maidon kanssa, voi maidon (ja mukin) esilämmittää mikrossa – näin kahvi säilyy mukissa kuumana pidempään.
Hanki nopea keitin! Moccamaster keittää parin kupin verran kahvia hujauksessa, eikä täydenkään pannullisen keittämiseen kulu kuin kuusi minuuttia.
Jos kahvia keittää reilusti ”varmuuden vuoksi”, kannattaa se pitää lämpimänä termoskannussa lämpölevyn sijaan.

Yhteistyössä Moccamasterin kanssa saan arpoa uuden pastellinsävyisen kahvinkeittimen yhdelle onnekkaalle! Osallistu arvontaan kertomalla oma kahviaiheinen rutiinisi tai vinkkisi. Oletko esimerkiksi löytänyt juuri sen täydellisen kahvimaidon tai kahvilan, jossa cappuccino jättää juojansa leijailemaan kahvintuoksuisten pilvien päälle? Jätäthän kommentin yhteydessä toimivan sähköpostiosoitteen (ei näy julkisesti). Arvontaan voi osallistua 1.4. asti, arvonnan säännöt löydät täältä.

PS. Jos kahvihammasta jäi kolottamaan, niin Helsinki Coffee Festival järjestetään 12.–14.4. Kaapelitehtaalla. Myös minut saattaa sieltä bongata.

EDIT// Kommentit hyväksytään ennen julkaisua, eli älä huoli jos kommenttisi ei tule heti näkyviin 🙂

Olohuoneen päivitetty tauluseinä

21/03/2019

Kotona oleminen ja samojen seinien tuijottelu on väkisinkin ajanut minut tekemään pieniä muutoksia sisustuksessa. Samalla olen astetta tiukemmalla sisustussilmällä katsellut kodin nykyisiä ratkaisuja. Mattokriisi on edelleen ratkaisua vailla, ja hiljattain tajusin myös sohvan verhoilun nukkaantuneen aika ikävän näköiseksi. Uusi sohva ei kuitenkaan tähän budjettikriisin mahdu, joten helpotusta sisustuskuumeeseen hain päivittämällä sen yläpuolella olevan tauluseinän.

Muutos käynnistyi Pölyn ja Villa muotokuvista*. Kuvituksien kaveriksi tilasin pari uutta julistetta kevään trendivärissä, ja samalla päätin kasvattaa kollaasin kokoa yhdellä taululla. Suuri sininen juliste sai jäädä toistaiseksi paikoilleen, vaikka näin kevääksi sen tilalle voisi vaihtaa vaaleamman. Muiden taulujen kanssa se tuo kuitenkin kivasti kontrastia seinään.

Olohuoneen seinä alkaa kohta muistuttaa reikäjuustoa. Taulujen paikat eivät ole vaihtuneet kovinkaan montaa kertaa, mutta taulujen paikkojen mittaamisessa tapahtuneet virhearviot näkyvät parina ylimääräisenä reikänä. Jos seinä olisi yhtään helpompi maalata, voisi reiät kitata umpeen ja seinän sävyäkin vaihtaa siinä samalla. Muistan kuitenkin maalausprojektin kolmen vuoden takaa vielä liian hyvin, joten kittilasta ja tela saa vielä toistaiseksi pysyä varastossa.

Viikonloppuna tiedossa olisi pientä hemmottelua hotellilakanoiden ja valmiin pöydän muodossa. Innolla odotan pientä ensimmäistä perhelomaamme, mutta samalla jännitän, kuinka pojan ensimmäinen yö vieraassa paikassa sujuu – huonoimmassa tapauksessa tulemme sunnuntaina kotiin väsyneempänä kuin minilomalle lähtiessä. Pieni maisemanvaihdos tekee joka tapauksessa taatusti hyvää ainakin omiin seiniin kyllästyneelle äidille.

Päivällä mielessäni oli parikin asiaa, joista voisin vielä tänään kirjoittaa. Nyt kuitenkin sohvalla tuijotteleva (ja hikotteleva) silmäpari pitää huolen siitä, etteivät ajatukseni kanavoidu näppäimistön kautta toivotusti. Täytyykin siis sulkea läppäri ja siirtyä seurustelemaan pikkutyypin kanssa.

Ainiin, viikonloppuna Instassa tarinat päivittyvät sitten niillä minilomatunnelmilla, joten käykäähän kurkkimassa 🙂

*koirien kuvat saatu

New York cheese cake

18/03/2019

Suunnitellessani ja leipoessani koeversioita ristiäisten tarjottaviin, olin kyllä moneen kertaan onnellinen siitä, että minulla on vauva, joka nukahtaa jo haalaria pukiessa. Leipomista, kirjoittamista ja äidin lounashetkiä helpottaa huomattavasti se, että tyyppi suostuu nukkumaan ulkona päiväunet kiltisti ilman tuudittelua ja hyssyttelyä.

Nytkin sain kätevästi yhdistettyä oman ajan, lounaan ja kirjoittamisen. Kerran jouduin nousemaan pöydästä tutin tipahdettua suusta, mutta nyt poika vetelee hirsiä makoisasti raikkaassa ulkoilmassa.

Vauva-arjen alettua oma aika tuntuikin olevan kortilla erityisesti päivisin, jolloin olin pojan kanssa kotona kaksin. Nyt kun rutiinit ovat hiljalleen löytyneet ja pojan luonne alkanut paljastumaan, on aikaa helppo vapauttaa keskeltä päivää pienellä aikatauluttamisella. Tietenkään kovin suuria suunnitelmia ei päikkäreiden ajalle voi tehdä, ikinä kun ei tiedä vieraileeko Nukkumatti meillä 20 minuuttia vai kaksi tuntia – onneksi yleensä aika on lähempänä toista tuntia.

Instagramissa reseptiä tähän uunissa paistettuun juustokakkuun kysyttiinkin pariin kertaan, ja kesti taas luvattoman kauan kirjoittaa se tänne blogiin. Resepti ei tietenkään ole omaa käsialaani, vaan tästä maukkaasta iltapäiväkahvin kaverista saa kiittää Valion koekeittiötä. Resepti on suunniteltu 24 cm:n vuokaan, mutta itse tein onnistuneesti samalla reseptillä myös 21 cm:n kokoisen kakun. Kakun kylkeen hurautin nopeasti raikkaan mansikkamelban, joka keventää kivasti tuhtia juustokakkua.

New York cheese cake

Pohja

200 g Digestive-keksejä
100 g voita
½ tl kanelia

Täyte

600 g maustamatonta tuorejuustoa
2 ½ dl sokeria
3 kananmunaa
1 rkl raastettua sitruunankuorta
2 tl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljapulveria
150 g ranskankermaa

Päällinen

300 g ranskankermaa
2 rkl sokeria
2 tl sitruunamehua

Aloita tekemällä pohja. Murskaa keksit ja sekoita niiden joukkoon sulatettu voi ja kaneli. Sekoita seos tasaiseksi ja painele voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Apuna painelussa voi käyttää lusikkaa. Nosta pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. Vinkki: Keksien murskaus kannattaa hoitaa tuplasuljettavassa pakastuspussissa. Samassa pussissa voin sekoittaminen tapahtuu kätevästi, eikä tiskiä synny.

Laita huoneenlämpöinen tuorejuusto kulhoon, ja vatkaa se notkeaksi (n. 1 min). Lisää joukkoon sokeri ja vatkaa, kunnes sokeri on liuennut tuorejuustoon. Lisää joukkoon munat yksitellen koko ajan vatkaten. Lisää vaniljasokeri/-pulveri, sitruunankuori sekä ranskankerma. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos jähmettyneen pohjan päälle. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa n. 45 minuuttia. Tämän jälkeen sammuta uuni, avaa luukkua hieman ja jätä kakku kypsymään jälkilämpöön tunniksi. Vinkki! Kakusta irtoaa rasvaa, joten kannattaa laittaa pelti uunin alaosaan.

Tee päällys sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Kaada seos kakun pinnalle, peitä kakku kelmulla ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai seuraavaan päivään.

Koristele halutessasi vadelmilla tai mansikoilla ennen tarjoilua.

Mansikkamelba

250 g mansikoita
Tomusokeria maun mukaan

Soseuta mansikat sauvasekoittimella ja lisää joukkoon tomusokeria maun mukaan. Kastike saa jäädä raikkaaksi, joten varo lisäämästä tomusokeria kerralla liikaa. Siivilöi kastike halutessasi.

Matto- ja unipäivityksiä

14/03/2019

Tarkoituksenani oli kertoa teille olohuoneen mattojumpasta ja sen myötä tästä kevyemmästä (jo hävinneestä ilmeestä), mutta olen liian fiiliksissäni parista viime yöstä pysyäkseni sisustusaiheessa. Meillä ollaan nimittäin nukuttu!

Sunnuntaina jouduin haikeana toteamaan, ettei Mini J mahdu enää nukkumaan äitiyspakkauksen laatikossa sänkymme vieressä. Poika kasvaa pituutta hurjaa vauhtia, ja öisin levottomat nyrkit kopsuivat vasten laatikon seiniä herättäen hänet. Pääkin ehti jättää jo pienet rasvajäljet laatikon päätyyn. Pinnasänky ei meidän makkariimme mahdu, joten itku kurkussa ja järkyttävää huono äiti -fiilistä kokien peittelin pojan sunnuntai-iltana omaan sänkyyn omaan huoneeseensa (jonka ovi on metrin päässä omastamme).

Ensimmäinen yö omassa huoneessa meni täysin reisille. J ei rauhoittunut nukkumaan kunnolla, ja lopulta aamuyöstä luovutin, ja siirsin kitisevän pikkutyypin takaisin huoneeseemme. Maanantai-iltana käynnistettiin uusi yritys, ja herätessäni pojan nälkäiseen ääntelyyn ensimmäisen kerran vasta kolmelta, piti minun oikeasti hieraista silmiäni – kahden tai kolmen tunnin välein syövä poika oli nukkunut kuusi tuntia putkeen omassa huoneessaan!

Oli kerrassaan hämmentävä tunne herätä aurinkoiseen tiistaiaamuun lähes virkeänä. Siitä huolimatta aikainen neuvola-aika piti huolen siitä, etten ehtinyt kotona hörpätä kupillista kahvia. Neuvolan jälkeen suuntasin Jumboon, jossa päätinkin juhlistaa hyvin nukuttua yötä yli kuuden euron hintaisella aamukahvilla. Ajaessani kotiin tuplaespresson virittämillä aivoillani, pilviseksi muuttunut taivas näytti edelleen yhtä aurinkoiselta kuin herätessänikin.

Ja niin saapui seuraava yö. Itsevarmana uudesta onnistumisesta peittelin pojan jälleen nukkumaan, mutta edellisen yön tapahtumat, tai oikeastaan niiden puute, oli muisto vain. Yö heräiltiin ihan normaalin rytmin mukaisesti. Ajattelin megaunien jääneen yksittäiseksi vahingoksi, mutta mitä vielä, tähän aamuun herättiin jälleen yhden syötön taktiikalla! Tähän oikeasti voisi tottua.

Jottei nämä kuvat jäisi ihan kuvituksen tasolle, niin mainittakoon niistä sen verran, että kotikriisin seurauksena testasin olohuoneeseen uutta ilmettä pienemmillä matoilla. Oma silmäni ei tottunut pieniin mattoihin, joten parin päivän päästä levitin punaisen maton takaisin paikoilleen.

Juhlatunnelmia eiliseltä

10/03/2019

Ihanaa, nyt voin huokaista helpotuksesta! Pojan ristiäisiä juhlittiin eilen ja kuten arvata saattoi, kaikki siihen liittyvä panikoiminen ja stressaaminen oli täysin turhaa. Päivänsankari sinnitteli hereillä lähes koko päivän ja katseli kiinnostuneena pappia kesken juhlallisuuksien papan vanhassa kastemekossa. Edes känkkäränkkä ei ehtinyt vierailemaan meillä ennen kuin vasta illalla.

Aamuyöstä heräsin kahden aikaan, enkä sen jälkeen saanut nukutuksi kuin kevyttä koiranunta – säännöllisesti havahduin panikoimaan kakun romahtamista, ruuan loppumista tai milloin mitäkin (oikeasti jännitin kakun puolesta niin kovasti, että lähes itkin sen takia. Kanavoin kaiketi kaiken väsymyksen ja stressin juuri siihen). Päivän päätteeksi istahdettuani kotisohvalle havahduinkin siihen, etten varmaan koskaan ollut tuntenut itseäni yhtä väsyneeksi. Nyt päällimmäisenä tunteena on helpotus siitä, että seuraavat juhlat täytyy järjestää vasta 10 kuukauden päästä.

Mikähän siinä on, että kaikkia juhlia pitää niin kovasti stressata, vaikka ihan tutulle ja anteeksiantavalle porukalle niitä aina järjestää?

Ristiäisten tarjoilut olivat minulle viimeiseen asti se suurin stressinaihe. Oikeasti viisasta olisi ollut tilata kaikki valmiina, mutta 50 hengen tarjottavissa säästimme pitkän pennin tekemällä lähes kaiken itse. Tietenkin kakku tuli periaatteessa maksamaan maltaita, koska jouduin sitä varten tilaamaan ”vähän” uusia keittiövermeitä… Mutta kuten sanottu, synttärikakut tulevat tulevaisuudessa olemaan todella hienoja!

Kakun lisäksi tarjolla oli kakkutikkareita, juustokakkua mansikkamelballa, marenkeja, keksejä, tuulihattuja, kahta suolaista piirakkaa, cocktailpiirakoita ja munavoita. Keksit ja tuulihatut ostin kaupasta ja äiti auttoi toisen suolaisen piirakan kanssa, muuten onnistuin järkevällä suunnittelulla leipomaan kaiken itse. Suunnittelu oli tässä todellakin avainasemassa – kakunkin teon jaoin esimerkiksi neljälle päivälle.

Kiitoskortin kanssa päästin itseni helpolla, ja fyysisen muiston sijasta sukulaisille ja ystäville lähti WhatsAppissa matkaan tänään otettu valokuva, jossa poika poseeraa saamiensa korttien kanssa.

PS. Instan tarinoissa pojan nimi vilahtikin, mutta blogin puolella teimme päätöksen puhua pojasta vain nimen alkukirjaimella J:llä.