Blog | Pinossa

Maltillisesti joulua

27/11/2019

Postaukseni aiempien vuosien joulukodeista osoittautui yllättävän suosituksi. Varmasti monella onkin nyt juuri joulukodin laitto meneillään, ja inspiraatiota ja ideoita on kiva hakea myös laajemmin kuin vain tämän päivän trendeistä (eli toispuoleisista kransseista ja kuivakukista, joita rakastan btw).

Tänä vuonna joulukotimme syntyy pienistä jutuista, jotka sijoitetaan yli 90 cm:n korkeudelle tai tukevasti keskelle pöytää vauvan ulottumattomiin. Ikean viime vuonna saamani kynttelikkö ihastuttaa edelleen, samoin Clas Ohlsonin mökki-lyhdyt ja paperitähdet.

Pöytä- tai kaitaliinaa en ole tottunut pitämään, mutta näihin kuviin testasin Jokipiin Pellavan Tähti-kaitaliinaa, jonka sain kuvatessani heille tuotteita vuosi sitten. Musta pöytä alkaa J:n jäljiltä olla jo aika ronskissa kunnossa, joten liinalla suurimpien kolhujen ja pinttymien piilottaminen käy kätevästi. Pian täytyy varmaan tarttua pensseliin ja maalata pöytä uusiksi.

Pöydän päälle laitoin maljakon, jonka täytin valkoisilla ja kirkkailla kuusenkoristeilla sekä valosarjalla. Maljakon asetin eukalyptuskranssin keskelle, joka sekin on edellisvuodelta.

Luonnollisesti sohvapöydällämme ei enää pidetä kauniisti esillä kynttilöitä. Tason somistuksesta vastaa nykyisin J, jonka toimesta pöydällä nähdään päivittäin vaihtuva asetelma tuteista, pillimukeista ja puupalikoista. Perjantaisin J saattaa panostaa kuten tottunutkin sisustaja, ja täydentää sommitelman koirien puruluulla.

Tänään meillä on työporukan pikkujoulut, ja tämän tekstin julkaisuhetkellä olenkin varmasti jo yllätysaktiviteetin kimpussa, joka jo viime viikolla paljastui pakohuoneeksi. Etukäteen yritin pedata varmaa voittoa pääsemällä samaan tiimiin analyyttisen koodarimme kanssa.

En ole ollut viihteellä naismuistiin, ja edellinen viinin aiheuttama pääkipukin on kesältä. Vähän siis jännittää, millainen olo aamulla odottaakaan – viisasta olisi tietenkin siirtyä hyvissä ajoin vesilinjalle, mutta valitettavasti pelkään seuran koituvan kohtalokseni tällä reissulla. 😉

Joko teillä on pikkujoulut juhlittu?

Kulta, vielä yksi? + Arvonta

24/11/2019

Kaupallinen yhteistyö, Viaplay ja Indieplace

”Katotaanhan vielä tää seuravaa, eikö niin?”
”Pitäiskö mennä nukkumaan?”
”No tää nyt vähän niinku alkoi jo.”
”Ok, no katotaan sitten vielä yksi.”

Olen käynyt tämän keskustelun Miksun kanssa kuluneen vuoden aikana ehkä noin 50 kertaa. Ja mikäs siinä, onhan koukuttavan sarjan parissa sohvalla jumittaminen parasta ikinä. Olen sarja-ahmatti ja ylpeä siitä. Olenhan muistanut kertoa ennätykseni, joka on kahdeksan tuntia yhden sarjan katsomista putkeen (keskellä kesää, vaikka olisi pitänyt olla ulkona nauttimassa säästä)?

Uudessa arjessamme tapahtuu nyt paljon, kun sovittelemme yhteen työelämäni mukana tuomiaan uusia aikatauluja. Arki-illat menevät silmän räpäyksessä, eikä sitä kuuluisaa laatuaikaa ehdi viettää samalla tavalla kuin ennen. Ei, ei tule yhdessä istuuduttua pöydän ääreen juttelemaan pojan mentyä nukkumaan, kun kaikkea muutakin pitäisi muka yrittää tehdä – vaikka ei jaksaisikaan. Onneksi hyvä tekosyy istahtaa hetkeksi alas yhdessä on molempia kiinnostava sarja. Tietenkään sarjaa katsoessa ei tule puhuttua kovin syvällisiä, mutta tärkeintä nyt onkin vain viettää aikaa yhdessä.

Tällä hetkellä lempparisarjamme on (edelleen) Viaplaylta The Blacklist, josta ilmestyy taas uusia 7. kauden jaksoja joka lauantai. Huomasin myös juuri Viaplayhin tulleen The Walking Dead:n 9. kauden jaksot, jotka pitäisi ehdottomasti ottaa katseluun piakkoin. Salaa toivoisin saavani nyt aivan järkyttävän flunssan, jotta voisin viettää koko päivän sängyssä sarjaa tuijottaen.

Sarjafanina kuulostelen aina aktiivisesti suosituksia hyvistä sarjoista. Yksi monen suosittelema sarja on Greyn Anatomia, jota en koskaan ole kuitenkaan alkanut suosituksista huolimatta katsoa. Sitäkin olisi Viaplayssa katsottavissa jo 15. tuotantokauden verran, joten sen parissa saisi viettää maratonin jos toisenkin – ehkä siis täytyy lisätä se nyt viimein listalle.

Olen huomannut, että alan harvoin seurata mitään sarjaa heti sen tultua, vaan yleensä odotan ainakin pari ensimmäistä tuotantokautta, jotta pääsen rauhassa tykittämään jaksoa toisen perään. Kärsimätön luonteeni ei kai jaksa odottaa uutta jaksoa tai tuotantokautta liian pitkään.

Perjantaina Viaplayhin ilmestyi myös uusi versio Dumbosta, joka myös täytyy katsoa ihan vain jo lapsuusmuistojenkin takia. Kulinaristeille vinkattava on vielä Food & Fire hosted by Niklas Ekstedt 2. kaudesta, joka ilmestyy 29.11. Niin, ja sitten vielä Criminal Minds:sta ilmestyi myös kaudet 1–14, joka sekin on erinomainen sarja tuijotettavaksi vaikkapa sen parisuhdeajan lomassa. Viaplaysta löytyy sarjojen, leffojen ja urheilun lisäksi myös Viaplay TV, jolla saat viiden euron lisämaksulla näkyviin 18 eri TV-kanavaan lastenohjelmista uutisiin.

ARVONTA

Mikä on sinulle se sarja, jota tulee ihan ”vahingossa” katsottua #vieläyksi jakso? Kommentoi alle, niin olet mukana Viaplayn 2 kk:n Leffat & Sarjat -paketin arvonnassa! Arvontaan voi osallistua 30.11. asti, säännöt löydät täältä.

Joulukoti aikaisemmilta vuosilta

17/11/2019

Inspired by Love -blogin Sanna haastoi minut ja muut bloggaajat jakamaan kuvia joulukodeista menneiltä vuosilta. Pari viikkoa töissä on mennyt siivillä ja uutta rytmiä hakien, joten mieluusti tartun nyt haasteeseen, jossa saan käyttää jo olemassa olevia kuvia. Tänäkään viikonloppuna en ehtinyt napsaista kuin pari kuvaa, joten vanhoilla mennään varmaan vielä uudemman kerran.

Blogin kirjoittamisen aloitin syksyllä 2016, mutta kaivellessani arkistoja en löytänyt kummoisia kuvia sen vuoden joulutyylistä (tosin enpä silloin ollut kummoinen kuvaajakaan. Kiva palata vanhoihin kuviin ja nähdä kehitystä tällä saralla!). Jotain jouluista tunnelmaa kuitenkin löysin silloisista kuvista.

Ruukkuun istutettu rosmariini toimin minikuusena ruokapöydän päällä, joka silloin oli tehty itse betonista.

2016 asettelin pestyt hyasintit maljakkoon, ja sillä tavoin pidän niitä esillä nykyäänkin. Muutoin näissä kuvissa tyylini, erityisesti joulutyyli, on nykyisellä mittapuullani todella minimalistinen. Silloinen olohuoneen Annon villamatto on meillä nykyin makuuhuoneessa.

Vuoden 2017 joulutyyli alkoi jo rönsyllä, ja pystyn tunnistamaan oman tyylini näistä kuvista. Tuona jouluna viritin sohvan yläpuolelle suuren kuusenoksan tekokuusen kaveriksi tuomaan tuoksua – idea oli ihana, mutta kuivuneen oksan siivoaminen joulun jälkeen ei ollutkaan sitten ihan niin kivaa. Ulkoa nappasin sisälle myös männyntaimen, joka viihtyi maljakossa pitkälle kevääseen.

Kuvissa on myös vaihtunut ruokapöytä. 50-luvun pöydän ostin Torista, ja kunnostamisen jälkeen luovuin siitä, koska se oli auttamatta liian pieni. Ruokapöydät ovat mitä ilmeisemmin olleet Akilleen kantapääni, vasta tämä neljäs on hyvä.

Viime jouluna jaksoin yllättävän hyvin laittaa kotia, vaikka olin viimeisilläni raskaana ja todella väsynyt ja kipeä. Joulukuusen jätin laittamatta, ja varmaan tämä vuosi on myös kuuseton. Taapero ja kuusi kun ei tosiaan ole se rentouttavin yhdistelmä.

Parina edellisenä vuonna laitoin joulua maximaalisella runsaudella, ja nyt huomaan selkeästi kasvussa olleen koristelukäyrän kääntyneen laskuun. Tänään kaivoin kynttelikön esille ja virittelin muutaman paperitähden, siihen tämän vuoden koristelut varmaan jäävätkin. Havut ja suuremmatkin oksat saavat jäädä nyt metsään. Paperitähdistä ehdin ne pari kuvaa teille tänään napata, mutta vielä en ehtinyt editoida niitä. Näette tämän vuoden tyyliä siis toisessa postauksessa.

PS. Tietenkin koristeiden määrää verottaa myös kaikkialle ylettyvä vauva. Baby proof zone is real.

Pesuaineet, joita ei tarvitse piilottaa kaappiin

12/11/2019

Pesuaineet saatu, pippa m.

Olen muutaman viikon ajan ujuttanut postauksiini ajatusta helpommasta arjesta. Aluksi ajattelin tekeväni aiheesta postaussarjan, mutta näppiksen naputuksessa aiheet jäivät hieman sivuosaan, eikä varsinaista vinkkisarjaa helpommasta ja kauniimmasta arjesta päässytkään syntymään.

Ajatukseni kaiken takana on se, että nyt palattuani töihin aikani kotona on todellakin rajallista, eikä esimerkiksi kotitöihin ole aikaa enää samalla tavalla. Siksi pyrin minimoimaan arjessa niitä pieniä juttuja, jotka saattaisivat ärsyttää tai muuten aiheuttaa ”turhaa” lisätyötä. Esimerkiksi hiusvärini päätin vaihtaa juurikin siitä syystä. Haaveilen myös robotti-imurista, joka osaltaan helpottaisi arkisiivousta.

Yksi askel kohti kauniimpaa ja helpompaa arkea on hankkia käyttötavaroita, jotka ovat kauniita sellaisinaan ja joita ei tarvitse piilottaa kaappiin. Itselläni tämä konkretisoitui näkyvimmin tiskiaineen ja keittiösuihkeen muodossa – tiskipöytä näytti niin paljon siistimmältä, kun värikkäät purkit olivat piilossa tiskialtaan alla. Samaan aikaan olin liian jaksa laittaakseni ne aina takaisin kaappiin käytön jälkeen.

Tiedän, maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tiskiharjan väri tai pesuaineen etiketin fontti, mutta jos sisutukseen sopivan pesuaineen löytäminen tekee kiireisen äiti-ihmisen onnelliseksi, se hänelle sallittakoon. Parannetaan maailmaa sitten myöhemmin.

Etsiessäni J:n päikkäriaikaan silmää miellyttäviä pesuaineita, päädyin Googlen kuvahaun seurauksena kotimaisen pippa m.:n verkkokauppaan, joka myy pesuaineita seuroille ja kouluille varainhankintaan. Pippa m. pesuaineet valmistetaan Suomessa, ne ovat biohajoavia, eikä niitä ole testattu eläimillä. Tuotteita ei siis voi ostaa yksityishenkilönä, paitsi tietenkin myyvän seuran tai koulun kautta. Suositushinta pesuaineille on 10 €/kpl, ja siitä summasta myyvä seura tai luokka saa tuottoa kolme euroa.

Käyttötavaralle – ja vieläpä kauniisti pakatulle sellaiselle – on aina tarvetta, ja mielestäni pesuaineet ovatkin hyvä tapa kartuttaa esimerkiksileirikoulukassaa. Pesuainetta voi myös hyvällä omatunnolla ostaa varastoon, toisin kuin esimerkiksi karkkia (koska kuka muka oikeasti ostaa karkkia varastoon, never happened here).

Viikko töissä – Miltä tuntuu?

08/11/2019

Äitiyslomani loppui todellakin kunnon pamaukseen, kuten jo vähän ennustelinkin aikaisemmassa postauksessa. Kahteen päivään työtunteja tuli 25, ja siinä välissä ehdin käydä vähän pikkujouluissakin. Kiitettävä suoritus, vaikka itse sanonkin.

Ensimmäinen viikko toimistolla sujahti ohi ennen kuin ehdin edes ”keittikö joku jo kahvia” sanoa. Alkuviikko meni oikeastaan vain kaikkea ihmetellessä, mutta torstaina huomasin jo jonkin työmoodin kytkeytyneen päälle aivoissani. Kiva huomata, ettei ne taidot olekaan kadonneet mihinkään tässä vuoden aikana (vaikka jokainen somen hallintatyökalu olikin mennyt päivittymään).

Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin kaiken sujuneen todella kevyesti. J edelleen valvoo öisin, ja vaikka Miksulla onkin nyt suurempi vastuu yöheräämisistä, en silti saa nukutuksia kunnollisia yöunia. Olen toki jo niin tottunut väsymykseen, etten oikeastaan edes tunne olevani väsynyt enää. Olen kyllä myös unohtanut, miltä tuntuu, kun aivot toimivat täydellä teholla.

Illat kotona tuntuvat – ja ovat – aivan liian lyhyitä. J:n kanssa ehdin viettää 2–3 tuntia ennen nukkumatin saapumista, ja väkisinkin halikiintiööni tuntuu jäävän vajavaiseksi. Tämähän on kuitenkin ihan sitä normaalia lapsiperhearkea, mutta tietenkin tottuminen ottaa oman aikansa. Ehkä tunnen saavani taas lisää aikaa iltoihin sitten, kun iltaa jaksaa venyttää taas yhdeksän yli – nyt on vaan pakko painua pehkuihin aikaisin.

Mutta muuten töissä on ihanaa! Ihanaa saada taas keskustella aikuisten kanssa. Ihanaa saada taas haasteita ja pohdittavaa. Ihanaa saada olla taas persoonana yksin ilman vauvaa. Ja ihanaa saada viettää taas lähes kaksi tuntia autossa radiota kuunnellen. Yksin. Mutta kaikista ihaninta on ehkä se, että vielä näin viikon jälkeen Miksu on sitä mieltä, ettei hän enää halua palata takaisin töihin (kotona olo on kuulemma kuin lomaa, we’ll see).

Viiden päivän aikana olen huomannut, kuinka paljon ehdinkään jo ikävöidä ulkona syötyjä lounaita ja sopivan ravintolan valintaa Woltista. Vaikka keskeneräistä Kalasatamaa ei voi edes verrata keskustan mukulakivikatuihin, kaipasin silti Helsingin ilmapiiriä ja jopa sitä jäätävää tuulta, joka ei koskaan tyynny.

Ja hei, se flunssa ei ikinä päässytkään alkamaan kunnolla. En tiedä oliko syynä sinkkisuihke ja valkosipulien pitäminen sukissa yön yli, mutta kumpaakin metodia voin nyt suositella alkavaan flunssaan. Tosin valkosipulisukat saattavat aiheuttaa makuuhuoneessa hieman hajuhaittoja, ihan vain tiedoksenne. 😀

Kippis, seepra-sisko!

05/11/2019

Kaupallinen yhteistyö, EMBRAZEN ja Indieplace

Olen äärimmäisen onnekas, koska lähipiiriini kuuluu uskomattomia ihmisiä, joilta olen saanut ottaa oppia. Isäni rakensi yrityksensä 90-luvun lamassa, ja taatani tulee toimimaan aina mittarina puhuttaessa loistavasta tarinankerronnasta. En varmasti koskaan tule tapaamaan toista yhtä viihdyttävää insinööriä. Kuitenkin kun EMBRAZEN kysyi, kenelle haluaisin tänään nostaa lasillisen, ajattelin heti siskoani.

Siskoni on hölmö, jääräpäinen ja raivostuttavan ärsyttävä – onhan hän sentään pikkusiskoni. Toisaalta hän on myös huolehtiva, empaattinen ja joissain asioissa käsittämättömän pitkämielinen. Fyysisesti hauras siskoni on henkisesti uskomattoman vahva, ja hän ammentaa elämänasenteensa kautta voimaa, jota ei voi kuin ihailla. Siskoni saattaakin olla vahvin tuntemani ihminen, ja siksi haluaisin kohottaa maljani nyt hänelle.

Olen aikaisemmin jakanut siskoni tarinan, postauksen pääset lukemaan täältä. Siskoni sairastaa harvinaista geneettisistä sidekudossairautta Ehlers-Danlosin syndroomaa. Syndrooma on moniulotteinen ja siihen kuuluu erilaisia liitännäissairauksia, mutta lyhyesti kerrottuna syndrooma vaikuttaa siskoni elämään kovina jatkuvina kipuina ja löystyvinä nivelinä. Siskoni elämään kuuluu kipujen lisäksi epävarmuus tulevasta. Voi olla, että lähihoitajan työskentelevä siskoni päätyy pyörätuoliin seuraavan 10 vuoden sisällä. Silti hän kieltäytyy elämästä sairautensa ehdoilla.

EMBRAZEN-viinit ovat kunnianosoitus vahvoille naisille, sellaisille kuten siskoni. EMBRAZEN Red Blend -punaviinin etiketistä löytyy tutkivan journalistin Nelli Blyn kasvot, joka vastoin kaikkia odotuksia teki maailmanympärysmatkan yksin 72 päivässä vuonna 1888. EMBRAZEN Red Blend on pehmeä ja hedelmäinen punaviini, joka sopii erinomaisesti vaikkapa illanistujaisissa tarjottavaksi sellaisenaan tai juustolautasen kaverina. Toisaalta jos EMBRAZEN Red Blendin haluaa helposti yhdistää ruokaan, niin se toimii hienosti esimerkiksi uunifetapastan kanssa.

Punaviini lisäksi EMBRAZEN-viinistä on saatavilla myös pirteä ja hedelmäinen EMBRAZEN Chardonnay. Valkoviinin etiketissä on Amy Johnson, joka lensi ensimmäisenä naisena yksin Englannista Australiaan vuonna 1930.

Koska viinien etikettejä tähdittävät vahvat ja itsenäisen naiset, on aivan luonnollista, että he pääsevät itse kertomaan tarinansa. Living Wine Labels -applikaatio herättää etiketit henkiin, ja antaa Nellin ja Amyn itse kertoa saavutuksistaan. Kannattaa ladata appi puhelimeen ja testata itse.

Siskoni ei ole kuuluisa maailmanmatkaaja tai lentäjä, mutta minulle hän tulee aina olemaan malliesimerkki siitä, kuinka luovuttaminen ei koskaan ole vaihtoehto. Toivon, että hän tulee opettamaan saman vielä J:lle. Olen monta kertaa pohtinut, mistä siskoni kaivaa sen uskomattoman henkisen voiman, joka auttaa meitä kaikkia jaksamaan tämän epätietoisuuden. Vaikka hän kantaa sen raskaimman taakan, jaksaa hän silti edelleen olla huolissaan meistä muista.

Meistä kahdesta minulle taitaa taas olla raskaampaa kirjoittaa tämä teksti. Siskoni kertoo ja näyttää avoimesti elämäänsä EDS:n kanssa, jotta vaikeasti diagnosoitava ja tuntematon sairaus saisi enemmän näkyvyyttä. Lokakuun alussa laulaja Sia kertoi Twitterissä sairastavansa myös Ehler-Danlosin syndroomaa, ja toivottavasti hänen ulostulonsa on osaltaan lisännyt monien tietämystä tästä harvinaisesti syndroomasta.

Joten siis kippis, seepra-siskoni! Kenelle esikuvalle sinä haluaisit nostaa lasillisen?

***

Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja en voi julkaista, mutta muuten sana on vapaa.