Essi, Author at Pinossa | Sivu 64 194:stä

Ripaus vaivatonta skandityyliä + alekoodi julisteisiin

24/09/2019

Kaupallinen yhteistyö, Desenio

Olenkin kertonut siitä, kuinka ääni pääni sisällä huutaa, ei, vaan suorastaan kiljuu tekemään muutoksia kotona. Inspiroidun tällä hetkellä todella paljon skandinaavisesta tyylistä, jossa maanläheinen ja neutraali väripaletti sitoo koko kodin sisustuksen yhteen eleettömän vaivattomasti. Tyyli on elegantti ja omalla mittapuullani jopa minimalistinen – siis todellakin kaukana nykyisestä tyylistämme.

En tiedä vielä, johtuuko totaalinen tyylinmuutos vain kyllästymisestäni kotona oloon, vai jatkaako neutraali tyyli ihastuttamistaan vielä töihin paluun jälkeenkin. Kiljuvan äänen kanssa käyn myös kädenvääntöä siitä, kuinka persialainen matto ja vintage lipastot sopivat tyyliin. Niistä en kuitenkaan pystyisi luopumaan, ja lopulta ehkä pieneksi kutistunut sisäinen maksimalistini ujuttaisi tasot ja tyhjät nurkat taas täyteen lasiesineitä ja heiniä. Itsekurini ei myöskään ehkä olisi riittävän suuri, jotta pystyisin pitäytymään niukassa väripaletissa.

Suuria muutoksia ei siis vielä kannata tehdä, enkä tässä elämäntilanteessa muutenkaan pystyisi räjäyttämään koko sisustusta uusiksi kertaheitolla. Jotta pysyisin edes jonkin verran järjissäni normaaliarkea odotellessa, olen tehnyt siellä täällä pieniä muutoksia. Tällä kertaa arpa napsahti olohuoneen tauluseinälle, jota kieltämättä tuleekin päivän aikana katseltua ehkä eniten (jos ei tietenkään lasketa lattiaa ja sillä ryömivää vauvaa).

Uutta ilmettä kollaasiin lähdin hakemaan Desenion julistevalikoimasta. Päivitetyt julisteet mukailevat värimaailmansa puolesta edellisiä julisteita, joille kuumeisesti etsinkin uutta sijoituspaikkaa muista huoneista. Kollaasiin valitsin seuraavat julisteet:

Näissä julisteissa minua erityisesti viehätti neutraali värimaailma ja niiden simppeli tyyli, joka kieltämättä huokuu juuri sitä eleettömän trendikästä skandinaavista tyyliä. Erityisesti pidän näistä julisteista myös siksi, koska ne ovat helposti yhdisteltävissä ja sopivat olohuoneen lisäksi myös muihinkin huoneisiimme.

Mitä tulee julisteiden kierrättämiseen kotona, on minulla yksi vinkki: samanlaiset kehykset. Kaikki kehyksemme on mustia puukehyksiä, ja suurin osa niistä onkin Deseniolta hankittu. Kun kaikki kehykset käyvät yhteen ja koot sopivat toisiinsa, on julisterulettia helppo pyöräyttää vaikka viikoittain. Jos kaikki julisteet eivät mahdu esille samaan aikaan, kannattaa varastoitavat julisteet säilyttää joko pahviputken ympärille rullattuna (lahjapapereiden sisähylsy) tai suorana suuren ”pahvikirjekuoren” sisällä. Itse harrastan myös usean samankokoisen julisteen pitämistä samoissa kehyksissä, jolloin kaikki julisteet pysyvät taatusti suorana.

Yhteistyön merkeissä saan tarjota teille alekoodin Desenion verkkokauppaan: koodilla PINOSSA25 saat 25 % alennuksen 24.–26.9. välisenä aikana. Tarjous ei koske kehyksiä, Collaboration, Handpicked tai persoonallisia julisteita.

Punaisen maton paluu

22/09/2019

Kyllä, punainen matto on kaivettu varastosta!

Positiivisen fiiliksen ylläpitämiseksi halusin kirjoittaa teille tänään hyggeä ja torkkupeittoja pursuilevan tekstin siitä, kuinka onnellinen olen saadessani valmistautua lokakuuhun punaisella matolla lekotellen. Ihan oikeasti yritin, mutta en saanut kirjoitetuksi yhtä kappaletta enempää siitä syystä, että en ole varma haluanko punaista mattoa enää sittenkään takaisin.

Olin jo ehtinyt unohtaa, miltä olohuoneemme näytti näin suuren väri”pilkun” värittämänä. Rehellisesti täytyy myöntää, että pienoisen kuvioähkyn ehdin jo saada aikaiseksi J:n levittäessä kaikki lelunsa keskelle mattoa. Nopeasti silmä kuitenkin tottui taas uuteen ilmeeseen, ja onhan se nyt myönnettävä, että matto näyttää ihan helkkarin kotoisalta. Siltikään en ole ihan täysin varma siitä, pidänkö matosta enää yhtä paljon kuin ennen. Ainakin siinä näkyy tasan tarkkaan jokainen koirankarva, enkä ole aivan varma siitäkään, haluanko käyttää aikaani imurin varressa yhtään sen enempää.

Tunnen ehkä hieman huonoa omatuntoa siitä, että kaikkien ihastelema matto (jota jo Instagramissa kyseltiinkin takaisin), ei herätä minussa samoja tunteita kuin pakatessani sen säilöön keväällä. On ihan ok muuttaa mieltään, mutta olen teidän lukijoiden puolesta pahoillani siitä, että en ehkä pidä mattoa lattiassa enää muutaman kuukauden päästä.

Tiedän, tiedän, tiedän. Olen monen monta kertaa kertonut, kuinka totaalisen kyllästynyt olen kaikkeen kotimme kipsilevyjen sisäpuolella. Kaipaan jotain uutta ja avaraa. Jotain, missä on tilaa hengittää. Koko olohuoneen täyttävä punainen matto ei ehkä istu siihen määritelmään.

Toisaalta on mahdollista, että en olekaan kyllästynyt nykyiseen sisustukseemme vaan siihen, että uuden elämämme myötä projekteissa hieman kestää, koska ajankäyttöä täytyy priorisoida perhettä ajatellen. Minua ärsyttää ja ahdistaa, kun avomiehellä kesti kuukausi laittaa terassin oven peitelista takaisin, ja että ikkunakarmien maalaus ei edennytkään tänä kesänä yhtään. Kuukausi sitten ostin tarvikkeet kahden ruokapöydän tuolin tuunaukseen, mutta tuolla ne tarvikkeet odottavat edelleen muoveihin pakattuna.

Äitiys on opettanut minulle kärsivällisyyttä, mutta joissain asioissa olen edelleen todella kärsimätön – kysykää vaikka avomieheltä, hän on joutunut todistamaan kiukutteluani projektien viivästymisestä useasti viime aikoina.

Huh, kylläpä sain yhden maton vaihtamisen kuulostamaan dramaattiselta. No, joku varmasti ymmärtää mistä puhun, ja loput voivat viihdyttää itseään naureskelemalla sisustusbloggarin ensimmäisen maailman ongelmalle 😀

No taasko ne on ne helkkarin hampaat

19/09/2019

Yritykseni ottaa itseäni niskasta kiinni postausaktiivisuuden suhteen epäonnistui surkeasti – tällä kertaa syytän siitä kahta kulmahammasta ja konttaamista, jotka ovat valvottaneet J:tä pari viikkoa. Systemaattisesti keikumme hereillä kolmesta neljään, eikä mikään tuon tunnin aikana saa poikaa rauhoittumaan ja nukahtamaan uudelleen. Heikkona hetkenä yritin tarjota maitoa yöunien palauttamiseksi, mutta siitä ei ollut hyötyä lainkaan.

Vauvavuosi on vaihetta vaiheen perään, ja nyt eletään tässä. Ei auta muuta kuin kestää ja toivoa yöunien palaavan pian normaaliksi. Viimeksi kirjoitin kunnolla J:n kuulumisia 6 kk:n kohdalla, joten täytyy tässä täsmentää, että unikoulu antoi meille yhtenäiset unet kahdeksasta viiteen.

Alkukuusta J täytti kahdeksan kuukautta, ja (taas) viimeisen kuukauden aikana kasvu ja kehitys on ollut päätä huimaavaa seurattavaa: ryömiminen löytyi vahingossa, kontata osataan jo muutama askel ja seisomaankin yritetään ilman apua. Keksittyään tavan edetä tehokkaasti J viihtyy nyt pidempiä aikoja yksin lattialla, mutta vastapainona sille meillä on nyt keksitty kukat, johdot ja koirien kupit. Eikun babyproofaamaan.

Alkuvuodesta kävimme tiuhaan neuvolassa painokontrollissa, ja nyt saimme käskyn käydä seuraavaksi pituuskontrollissa. Kyllä on vauvan kasvaminen tarkkaa puuhaa. Kuudessa viikossa J oli kerännyt pituutta yli neljä senttiä, ja sehän oli enemmän kuin tarpeeksi hyppäyttämään käyrään hälyttävän piikin. Pituutta pojalla oli viimeisimmässä mittauksessa 74,3 cm, eli sen puolesta huitelemme käyrien yläpuolella muutenkin.

Mutta siinäpä taas tärkeimmät. Hetken aikaanne haluan kuitenkin käyttää vielä siihen, että saan taas taivastella ajan kulumista. Puhelimeni kalenteri tietää kertoa, että työpaikan avaimet olisi kaivettava esiin sieltä jostain eteisen tietämiltä viimeistään 43 päivän kuluttua. Olen ollut fyysisesti poissa työelämästä lähes vuoden, ajatella! En olisi koskaan voinut kuvitella ajan menevän näin nopeasti. Äiti oli muuten tässäkin oikeassa (toivottavasti oma lapseni tulee joskus tulevaisuudessa käyttämään samaa lausetta vielä useaan otteeseen).