c) Musta on kiva kirjoittaa, mutta en oo siinä oikeastaan hyvä (hesarin mainokseen pääsi lipsahtamaan kesä kassi näin erikseen kirjoitettuna). 

d) Netissä on jo ihan tarpeeksi sisältöä, joten ketään ei kiinnosta lukea mun juttuja paitsi ihan vaan lähipiiriä, jotka nekin kyllästyisi aika äkkiä lukemaan samaa ”taas yksi ihana musta kaapu-asu” tai ”tein taas niin täydellistä pizzaa” juttuja. Ja kertoisin ne kyllä niille anyway. 

Ja viimeisenä; Oon aika varma, että haluun tehdä töitä markkinoinnin/sisällöntuotannon/grafiikan parissa. En todellakaan unelmoi itseni elättämisestä ammattibloggarina, joka saisi kierrellä pressitilaisuudesta toiseen ja stressata siitä, tuleeko ensi kuussa tarpeeksi blogikäyntejä ja mainostuloja ja että onko kamerassa nyt tarpeeksi akkua kun ostin hipsterikahvilasta niin täydellisen raakakakkupalan.

Tähän voisin vielä lisätä: nautin valokuvaamisesta, mutta en valokuvattavana olemisesta. Näytän kuvissa omasta mielestäni typerältä ja yhden kunnollisen kuvan ottamiseen tarvitaan vähintään 500 otosta. Järkkärillä. Selfie puhelimella vaati tuplaten enemmän.

Matematiikassa kaksi negatiivista lukua kerrottuna toisillaan muodostaa positiivisen tuloksen ja sama maailmankaikkeutta määrittelevä sääntö taitaa toimia tässäkin; vaikka keksin vain syitä miksi EI pitäisi ryhtyä tähän, vaikuttaa se vain hyvältä idealta ja alkuinnostus ei ota taantuakseen (innostun yleensä kaikista uusista jutuista nanosekunnissa ja olen lähdössä täysillä mukaan, mutta yleensä perun puheeni melkein yhtä nopeasti).

Eli tässä sitä ollaan, kirjoitan nyt blogia, jossa aion jakaa edellä mainitut täydelliset kokkaukset ja ”1000+1 tapaa käyttää mustaa kaapua” -pukeutumisoppaani.

Ps. Rakkaudesta mustiin vaatteisiin tulee myös blogin nimi st. black.