Vietimme juhannuksen vanhempieni mökillä ja paluumatkalla ehdotin pientä kirpparikierrosta Teiskon paikallisella Viimeinen oljenkorsi -kirpputorilla. Facebookin pohjalta tekemäni tutkimuksen perusteella tarjolla olisi voinut olla juuri niitä minun silmää miellyttäväviä 50- ja 60-luvun tiikkikalusteita.
Onneksi pysähdyimme, sillä tein todellisen löydön pieneltä kirpputorilta: alkuperäisellä verhoilulla olevan ihanan 50-luvun puutuolin hintaan 8 euroa! Yksi tuolin liitoksista kaipaa hieman liimaa, mutta onneksi näppärä avomies ei ehdi edes kissaa sanoa ennen kuin tuoli on jälleen tukevasti kasassa.
Kannoin onnellisena tuolin kassalla ja paikan omistaja kysäisi, olisiko minulla käyttöä toiselle samanlaiselle. Totesin että miksi ei, ja omistaja kipaisi varastoon hakemaan toisen, täysin identtisen tuolin. Sain siis kaksi aivan ihanaa tuolia 16 eurolla!
Koko kotimatkan (joka muuten kesti yli kaksi tuntia) suunnittelin, millaisella kankaalla verhoilisin tuolit uudelleen. Raitaa, yksiväristä… Jotain harmaata varmastikin. Mielessäni suunnittelin myös paikkoja uusille ihanuuksille. Tähän väliin pieni kommentti: paikkoja piti tosiaan suunnitella koska meiltä löytyy jo kahdeksan ruokapöydän tuolia, joista vain puolet ovat aktiivisesti käytössä ruokapöydän tuoleina. Muut on ikään kuin häivytetty osaksi sisustusta. Mulla taitaa olla tuoli-fetissi.
Kun auto oli purettu ja pääsin viimein kantamaan tuolit uusille paikoilleen, näyttivät ne siltä kuin ne olisivat aina kuuluneetkin siihen. Samalla ajatukset uudelleen verhoilusta kaikkosivat. Kumpikin tuoli pääsi saman ajan lipaston viereen, ja tosiaan, saman ajan samasta materiaalista valmistetut huonekalut sopivat aika kivasti yhteen.
___
A new flea market finds!
