• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Pellavaa, kiitos!

26/09/2017

24.9.17 3

Olen aivan rakastunut pellavaan. Pellavalakanat, -saunatuotteet, -verhot… You name it! Vuosi sitten ostin Ikeasta valkoiset pellavalakanat ja niistä ovat tulleet suosikkini. Puuvillaisia käytän enää vain sen hetken, kun pellavaiset ovat pesussa. Pitäisi ostaa toisetkin, niin ei tarvitsi kärsiä puuvillan välissä enää lainkaan 😉

Sisustuksessa vahva trendi on nyt luonnon tuominen sisälle ja sitä myötä myös aitoja materiaaleja nähdään sisustuksessa entistä enemmän. Ja juurikin pellavaa on nyt tarjolla lähes jokaisen mahdollisen kodintekstiilin muodossa. Ekologisesti tarkasteltuna pellava on muuten yksi parhaista materiaaleista, joten mikäs siinä. Jee!

24.9.17 1
24.9.17 4

Aikaisemmin fiilistelinkin jo Annon paluuta ja ostoslistalla olivat jo vohvelikankaiset käsipyyhkeet. Pyyhkeet hankin Habitaresta, mutta samalla mukaan tarttui myös pellavainen tyynynpäällinen. Pellavan luulisi olevan ostohetkellä hieman karheaa, mutta tämä esipesty tyynynpäällinen oli jo valmiiksi hurmaavan pehmeä. Myös laadunvalvontaa suorittava blogikoira huomasi saman ja omikin tyynyn itselleen vielä samana viikonloppuna.

24.9.17 6
24.9.17 5

Tässä tyynyliinassa on tarjolla ihania sävyjä, mutta Habitaresta ostin marjapuuron hurmoksessa tämän nougatin sävyisen, joka taittaa kauniisti vaaleanpunaiseen. Väri on aivan täydellinen tummansinisiä samettityynyjä vasten. Tarjolla oli myös kauniita hiekan ja harmaan sävyjä, joista joku tulee varmasti vielä hankittua. Onhan uudet tyynynpäälliset niin helppo tapa piristää koko olohuoneen ilmettä!

___

New cushion from Finnish Anno Collection. STRONG recommend for this super soft washed linen!

Filed in: inspiraatio, sisustus • by Essi • 2 Comments

Myskikurpitsarisotto

24/09/2017

MYSKIKURPITSARISOTTO 2

Aurinkoista sunnuntaita! Instassa jo vilahtikin tämä myskikurpitsarisotto, jonka reseptin lupasin laittaa tänään tänne blogiin. Olen aikaisemminkin yrittänyt valmistaa vastaavaa ruokaa pastasta, mutta silloin en saanut makeaa kurpitsaa taipumaan palettiini. Nyt kuitenkin olin viisaampi ja tästä tuli ehkä parhaimpia risottoja, joita olen kokannut. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan.

Ennen reseptiä haluaisin kiittää teitä kaikkia edellisen postauksen kirvoittamista kommenteista, joita sain blogin lisäksi Instagramissa ja Facebookissa. On todella lohdullista huomata, etten todellakaan ole yksin riittämättömyyden tunteideni kanssa. Kiitos <3

MYSKIKURPITSARISOTTO 1

Myskikurpitsarisotto 4:lle 

  • n. 1 kg kokoinen myskikurpitsa
  • 1 rosmariini oksa
  • n. 1,5 l kasvislientä (kiehuvaa)
  • 130 g voita
  • oliiviöljyä
  • 1  sipuli raastettuna tai todella hyvin hienonnettuna
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 400 g hyvää risottoriisiä
  • 1,3 dl kuivaa valkoviiniä
  • 40 g parmesanraasteta
  • 2 rkl sitruunanmehua
  • suolaa, mustapippuria
  • Tarjoiluun vuohenjuustoa

Aloita pilkkomalla ja paahtamalla myskikurpitsa. Poista kurpitsan päät ja leikkaa se kahtia. Kaavi siemenet pois lusikalla ja säästä ne. Leikkaa kurpitsasta n. 1 cm kokoisia viipaleita, poista kuoret ja kuutio kurpitsa. Laita kurpitsa palat uunivuokaan rosmariinin oksan kanssa. Lisää 1 rkl oliiviöljyä, mausta suolalla ja paahda 200 asteessa 20-30 minuuttia kunnes kurpitsa on kypsää.

Pese kurpitsansiemenet ja paahda niitä samassa uunissa n. 15 minuuttia.

Kun kurpitsa on valmista, ota kuutioita sivuun n. 3 rkl ruokailijaa kohden. Soseuta loput kurpitsat tasaiseksi tahnaksi. Rosmariinin lehdet voi jättää soseen joukkoon.

Raasta sipuli ja hienonna valkosipuli. Raastamalla sipulista irtoaa nestettä, joka vie mukanaan kitkeryyttä. Kuumenna kattila liedellä, lisää 1 rkl voita sekä 2 tl oliiviöljyä ja kuullota sipulit rasvassa. Lisää riisi ja sekoita rasva riisiin kunnolla. Anna riisin lämmetä hetki koko ajan sekoittaen. Riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää kurpitsapyre ja sekoita se kunnolla risiin joukkoon.

Lisää puolet kasvisliemestä risottopohjaan. Sekoita risottoa jatkuvasti ja lisää vähitellen loput nesteestä (lopullinen nesteen määrä riippuu pyreen määrästä ja koostumuksesta). Maistele ja sekoita, kunnen riisi on juuri ja juuri kypsää (n. 15 minuuttia). Sekoita joukkoon sitruunanmehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä päälle pieneksi pilkottu voi ja parmesanraaste. Laita kansi päälle ja anna risoton levätä muutama minuutti. Sekoita ennen tarjoilua ja tarkista vielä suolan ja sitruunamehun määrä.

Tarjoile risotto yhdessä paahdettujen siementen ja vuohenjuuston kanssa.

Filed in: reseptit, ruoka • by Essi • 6 Comments

Riittämättömyyden tunteesta

21/09/2017

IMG_9905

Joku saattaisi kuvailla minua aika itsevarmaksi ihmiseksi, jolla on asiat aika kivasti. Kuitenkin juuri tällä hetkellä tunnen valtavaa riittämättömyyden tunnetta aivan kaikesta. Tiedättekö, kun tuntuu ettei oma osaaminen oikein riitä mihinkään?

Aina ajoittain saan ”kriisikohtauksia”, ja silloin vellon muutaman päivän tuossa kamalassa tunteessa, enkä tunne pääseväni siitä yli. En tiedä mistä nämä kriisit saavaat alkunsa, mutta kun se tapahtuu, iskevät kaikki epävarmuuden tunteet täysillä. Ja silloinhan kaikki on p*skaa enkä mielestäni onnistu enää missään vaikka järki sanoisikin muuta. Esimerkiksi:

Katson Youtubesta Adobe-gurun Lightroom-tutoriaalin ja tunnen olevani maailman surkein valokuvaaja.

Katson maratoonina Masterchefiä ja toivoisin edes osaavani keittää pastan oikein.

Agilitytreeneissä oma suoritus ei ole mitään verrattuna kaverin juoksemaan rataan.

Luen huippusuosittua blogia ja oma tekemiseni tuntuu säälittävältä huippuunsa hiotun sisällön rinnalla. 

Selaan Instagramia ja huomaan muiden saavan seuraajia kymmeniä päivässä, kun oma lukuni ei ole liikkunut mihinkään kahteen viikkoon. 

Näen huippuluokan mainoskampanjan ja hieman kateellisena mietin, miksi en itse ole kyennyt edes ehdottamaan sellaista. 

Kaiken kukkuraksi tässä pitäisi olla kohta naimisissa, hankkia lapsia (jos sukulaisilta kysytään) ja opetella järjestämään tärkeät paperit niin, ettei laskut joudu vahingossa paperinkeräykseen.

Ja arvatkaa kauanko hinkkasin tätä  tekstiä, kun koko ajan vain ajattelin kuinka hyvin Pupulandian Jenni tämän kirjoittaisi.

20.8.17 2

Kaikki yllä luetellut epävarmuudet ja riittämättömyyden tunteet osaan kuitenkin selittää järjellä. Tiedän olevani teknisesti ihan hyvä kuvaaja, enkä ole ihan kädetön keittiössäkään. Agilityssa tiedän tehneeni hurjasti töitä, jotta olen saanut kaivettua epäsosiaalisesta koirastani sen nykyisen luonteen esiin. Mitä tulee bloggaamiseen, en tietenkään voi verrata vuoden vanhaa blogiani 10 vuotta jatkuneeseen harjoitteluun. Työkiireiden takia en ole ehtinyt notkumaan Instassa ja se selittää seuraajakasvun tyrehtymisen. Enkä tietenkään voi yhden hengen tiimissä toteuttaa vastaavaa kampanjaa kuin mihin kymmenen hengen tiimi satojen tuhansien eurojen budjetilla pystyy.

Tunnen olevani monessa asiassa ihan ok, mutta en loistava missään. Somen nosteassa jatkuvasti pinnalle supernuoria lahjakkuuksia, hämärtyy ajatus siitä, että taitoni ja se oma juttuni on ehkä vasta kehittymässä. Tai että meidän kaikkien ei tarvitse olla lapsineroja. Ehkä se tietojeni ja taitojeni huippuhetki onkin vasta tulossa kymmenen vuoden päästä, teenhän kuitenkin nyt aika montaa asiaa ensimmäistä kerta.

IMG_9444

Olen kaikki-mulle-nyt-heti-persoona ja riittämättömyyden tunteessa vertaan itseäni niihin, joilla elämänkokemusta ja taitoa on jo ehtinyt kertyä huomattavasti enemmän kuin minulle tai ihmisiin, joilla esimerkiksi työkiireet eivät haittaa aktiivista Instagrammaamista. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Lisäksi koen jatkuvasti tarvetta todistella osaamistani muille. Minua ärsyttää olla aina se nuorin olettamuksella, että en tiedä vielä mitään (koska vielä näytän ikäistäni nuoremmalta). Tämä on varmaan peruja baari-uraltani, mutta kaikenlainen tytöttely saa minut näkemään punaista. En tietenkään oikeasti kuvittele tietäväni kaikkea, enkä varmaan koskaan tule tietämäänkään. Tottakai haluaisin olla se paras, ja se voima ajaakin minua jatkuvasti eteenpäin. Ja juuri siksi se riittämättömyyden tunne tuntuu niin pahalta.

IMG_9431

Tiedän näiden fiilisten olevan typeriä, koska kyllähän minä riitän juuri tällaisena. Olen 26-vuotias, onnellisessa parisuhteessa ja asun kivassa talossa hyvällä alueella. Olen onnekas, kun pankki myönsi lainan sen ostamiseen ja vielä onnekkaampi, koska lainanlyhennysten jälkeen palkasta jää vielä rahaa käydä joskus leffassa. Olen täysipäiväisessä duunissa, jossa saan olla luova ja josta muutenkin pidän todella paljon. Vielä tämän lisäksi olen terve. Joudun aitiopaikalta seuraamaan päivittäin millaista elämä sairauksien kanssa on, joten oikeasti minulla ei ole edes oikeutta valittaa pikkujutuista.

On vain niin helppoa verrata itseään muihin ja vähätellä omaa osaamistaan. Vaikka oikeastihan pitäisi vaan pyrkiä tekemään parasta siitä ja niistä taidoista, joita tällä hetkellä on työkalupakissa. Itselleen pitää antaa armoa ja muistaa, että kaikessa ei voi olla paras.

___

Today’s feeling: make the best of what you have. If it is sh*t, cover it in glitter.

Filed in: random • by Essi • 6 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 138
  • 139
  • 140
  • 141
  • 142
  • …
  • 193
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset
  • Postikortteja Pafokselta

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·