Pinossa

sisustusblogi

Olohuoneen sisustuksen kehitys vuodessa

29.10.17 16

Vuodessa yksi huone voi muuttua aika paljon muuttumatta oikeastaan ollenkaan. Olohuoneemme järjestys, sohva ja seinän väri ovat säilyneet muuttumattomina, mutta kaikki muu niiden ympärillä on pikkuhiljaa muuttunut kuukausien kuluessa. Vaikka mielestäni mitään en ole ostanut (ketä kuvittelen huijaavani tällä lauseella?), on olohuoneen sisustuksen kehitys vuodessa aika silmiinpistävää näin jälkikäteen tarkasteltuna. Vähän sama homma kuin valokuvaustaitojenikin kanssa.

Nyt minulle on sellainen olo, että olohuoneemme on aika valmis. Ainakaan mielesssäni ei juuri nyt ole yhtään suurta ideaa, jonka haluaisin toteuttaa siellä. Toki olen pohtinut seinän maalaamista tai kattovalaisimen hankkimista, mutta en niin vakavissani kuin esimerkiksi makuuhuoneen uudistamista. Pieniä muutoksia olen kuitenkin pähkäillyt ja jo kaksi vuotta paikallaan olleet taulut saattavat vaihtua kollaasiin tulevan kuukauden aikana. Uusia tauluja en vielä ole löytänyt, joten idean toteutus saattaa mennä tammikuunkin puolelle. Eihän tässä kiire ole.

Mutta tässäpä olisi kymmenen kuvan muodossa olohuoneemme vuosi ja samalla vielä pikainen katsaus kuvieni kehitykseen!

Joulukuu 2016:

Olohuoneessamme oli Annon villamatto sekä 80-luvulta peräisin oleva sohvapöytä. Matto on nykyisin makuuhuoneessa ja sohvapöytä varastossa, koska avomies ei anna hävittää sitä. Tyynyjä sohvalla taisi olla vain kaksi.

27-12-2016 3

Tammikuu 2017:

Tammikuussa olohuone näyttä aika samalta kuin joulukuussa, tosin jouluisa tyynynpäällinen on vaihdettu beigeen. Sohvan vieressä kituu yrttiruukku, joka kuolikin aina pian kuvan ottamisen jälkeen. Edes minttu ei selvinnyt talvea sisällä.

28.1.17 12

Maaliskuu 2017:

Maaliskuussa löysin uuden maton olohuoneeseen ja myös Pentti-jakkara muutti meille blogin puolivuotissynttäriarvonnan johdosta. Kolmiosaisesta sohvapöydästä ensimmäinen pala siirtyi varastoon ja sohvalle ilmestyi yksi tyyny lisää.

PENTTI.5jpg

Huhtikuu 2017:

Huhtikuussa siirsin kovaa vauhtia kasvavan peikonlehden sohvan viereen. Myöhemmin siinäkin tuli ahdasta ja peikonlehti muutti työhuoneeseen.

10.4.2017 9jpg

Toukokuu 2017:

Toukokuussa ensimmäinen riisikori ilmestyi myös valokuviini. Myöhemmin niitä tuli vielä pari lisää ja nykyisin kori on must have -somisteeni kuvissa.

13.5.17 1

Kesäkuu 2017:

Kesäkuussa sisustukseen ei tullut merkittäviä muutoksia, mutta selvästi minulla oli hieman hillitympi tai minimalistisempi vaihe menossa. Toisaalta sisustin ahkerasti terassia, joten kotimme sisätilat jäivätkin vähemmälle huomiolle.

11.6.17 5

Heinäkuu 2017:

Heinäkuussa vaihdoin roskiksesta dyykatun tv-tasomme sohvapöydäksi ja löysin uudet tuolit nettikirpputorilta parillakymmenellä eurolla. Tv-tasona toimi kuukauden ajan koirien metallihäkki, jonka päälle olin laittanut muutaman laudan. Super classy!

IMG_8916

Syyskuu 2017:

Syyskuussa betonipöytä meni vaihtoon ja sohvaa vastapäätä ollut kookos muutti sohvan viereen kasvivalon alle. Selvästi syksyn tullen myös tyynyt ja viltit lisääntyivät.

IMG_0047

Lokakuu 2017:

Lokakuussa tyynyt lisääntyivät entisestään ja sävyt vaihtuivat syksyisempiin. Myös supertrendikäs samettirahi ilmestyi olohuoneeseen.

29.10.17 14

Marraskuu 2017:

Olohuoneen itse askarreltu lamppu vaihtui Clas Ohlsonin polttimoon.

IMG_2187

Niin se tyyli vain elää vaikka aktiivisesti mitään ei teekään. Kuinka teillä on sisustuselänyt? Vai tarvitseeko sen edes elää?

Gluteeniton ja vegaaninen siemennäkkileipä

SIEMENNÄKKILEIPÄ

Kylläpä tuntui hyvältä vähän avautua ja purkaa ajatuksia edellisessä postauksessa. Vielä paremmalta tuntui kuitenkin kaikki ne tsemppiviestit, joita sain postauksen julkaisun jälkeen. Moni kehoitti vain olemaan ja ottamaan omaa aikaa ja otinkin neuvoista vaarin.

Vietin eilisen hyvin rennoissa merkeissä keittiössä fiilistellen. Viime sunnuntaina Miksu ravisteli mummun omenapuun latvasta viimeiset omenat ja niistä keitin sitruunalla ja kanelilla maustettua hilloa. Eilen pyöräytyin myös pellillisen superhelppoa ja hyvää siemennäkkileipää. Tälläisiä helppoja reseptejä on kiva kokkailla juuri silloin, kun on pienen keittiöterapian tarpeessa.

Keittiössä hääräily ei todellakaan ole minulle se pakollinen paha. Kiireessä kokkaamista inhoan ihan yhtä paljon kuin muutkin, mutta juuri tälläiset hitaat viikonloput on ihana viettää hellan ääressä. Omenoita kuoriessa mieli rauhoittuu ja olohuoneen kaaos sekä työkiireet jäävät taka-alalle. Kokatessa olen läsnä juuri siinä hetkessä ja saan fiilistellä sellaisia pikkuasioita kuten omenan tuoksua ja sen pilkkomisesta lähtevää ääntä. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta tuollaisille pienille asioille ei oikein arkena tunnu olevan aikaa. Tai ainakaan kierroksilla käyvät aivot eivät huomaa niitä.

Samasta syystä tykkään käydä ruokakaupassa ajan kanssa tuoksuttelemassa illallisen aineksia. Olen varmaan Klaukkalan S-marketin ainoa asiakas, joka on jo viisikymmentä kertaa tunkenut nenänsä ostoskoriin päätyvään korianteriin ja todennut sen tuoksuvan aina yhtä hyvältä.

SIEMENNÄKKILEIPÄ2

Siemennäkkileipä (vegaaninen ja gluteeniton)

  • 2 dl tattarijauhoja
  • 1 dl auringonkukansiemeniä
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 0,75 dl pellavansiemeniä
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2,5 dl kuumaa vettä
  • 1 rkl hienoksi silputtua rosmariinia

Sekoita kaikki aineet kulhossa keskenään rosmariinia lukuun ottamatta. Anna taikinan seistä sen aikaa, kun uuni lämpenee. Levitä seos lusikalla ohueksi leivinpaperin päälle. Ripottele päälle rosmariini. Paista 150 asteessa 50-60 minuuttia. Jäähdytä ja paloittele.

Tähän siemennäkkileipään tulee oikein himo ja pellillinen saattaa hyvinkin kadota ensimmäisen illan aikana! Onneksi tämä on kuitenkin terveellistä ja täynnä hyviä rasvoja, proteiinia ja kivennäisaineita ja näin ollen parempi vaihtoehto esimerkiksi sipseille. Jos näkkäriä kuitenkin jää, kannattaa se säilyttää ilmatiiviissä rasiassa.

Leppoisaa sunnuntai kaikille ja muistakaa rentoutua!

Pakko saada vähän valittaa

Tein aikoinaan päätöksen, etten kirjoittaisi tänne blogiin koskaan mitään liibalaabaa tai vain yleisiä kuulumisia. En vain ole pitänyt itseäni niin kiinnostavana, että uskoisin kenenkään jaksavan niitä lukea. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen tähän. Luvassa on pienimuotoinen avautuminen ja kasa kuvia, jotka eivät liity aiheeseen millään tavalla.

essi.tuu flatlay4

Viime aikoina olen ollut todella väsynyt iltaisin ja motivaatiota instaamiselle ja kirjoittamiselle on ollut vaikea löytää. Kyseessä ei ole writer’s block, sillä aiheita minulla kyllä riittäsi, energiaa vain ei ole. Muistikorttikin on tupaten täynnä käsittelyä vaativia kuvia ja vapaat viikonloput ovat olleet (sillä samaisella 😉 ) kortilla.

Viimeiset viikot olemme eläneet eineksillä ja ne katkarapupastan ainekset odottavat edelleen kaapissa. Koti on kaaoksessa ja Villasta lähtee valtavasti karvaa – arvatkaa vaan miltä meidän olohuoneen matto näyttää. Tiskikone on pyörinyt vähän liian harvoin pyykinpesukoneesta puhuttakaan.

essi.tuu flatlay3

Luulen, että oloni on yhdistelmä säätä, pimeyttä ja järkyttävää työkiirettä. Elämässä muutenkin on tullut vastaan muutama tilanne, jotka ovat hieman latistaneet tunnelmaa. Pää kyllä toimii, mutta väsymys tuntuu kropassa vähän siltä kuin flunssa olisi tulossa. Sisäilmakin meillä on liian kuiva takasta johtuen, enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa ilmankostutinta. Hiukset sähköistyvät ja aamuisin tekisi mieli kylpeä kosteusvoiteessa.

Pitkästä aikaa huomaan myös hartoideni menneen jumiin, vaikka sähköpöydän saatuani töissä ei ole aikoihin ollut tätä ongelmaa. Stressi tuntuu kropassa ja viimeiset pari kertaa pilateksessakin ovatkin menneet aivan penkin alle. Oikea ranne on kiukutellut muutaman viikon ilman mitään syytä ja koko kesän ruukussa viihtynyt rosmariinikin meni kuolemaan.

IMG_9498

En nyt halua huolestuttaa ketään, sillä mistään burn outista tässä ei ole kysymys vaikka parasta tekemistä tällä hetkellä onkin jäätelön syönti sohvalla rouva Fletcherin kanssa (miten se sarja onkin nyt niin hyvä!). Tänä syksynä minulle on tapahtunut aika paljon hyviä asioita, ja ironista kyllä, niiden odottaminen ja jännittäminen on varmasti yksi syy väsymykseeni.  Töissäkin olen saanut kokeilla ja tehdä paljon uusia asioita. Tietenkin kaikki uusi vähän rasittaa aivoja enemmän kuin perusduuni, mutta olen pelkästään vain iloinen että niin on käynyt.

essi.tuu flatlay2

Eli väsyttää, kukaan ei siivoa, töitä on liikaa ja niskatkin on jumissa! Huh, nyt se on sanottu, ehkä olo tämän avautumisen jälkeen hieman helpottaa. Nyt siis vain vitamiineja naamaan ja ulos lenkille!

 

Ps. Sen haluaisin vielä sanoa, että tämä pimeys on ihan sucks, kun valo ei enää riitä arkena kuvaamiseen.