Melkein hävettää, kuinka huonosti olen blogin siirron jälkeen saanut aikaseksi hoidettua kaiken pienen sälän blogin ympärillä. Some-nappulat puuttuvat täältä edelleen, Pinterestiä en ole päivittänyt ikuisuuteen ja nimen vaihdoksen yhteydessä hävisi kaikki seuraajat Bloglovin’ista. Ja kaikesta tästä tiedottaminen on noh, unohtunut.

Loppuvuosi oli töissä niin kiireinen, etten oikeastaan sen takia ole saanut noita asioita hoidettua ajallaan. Kaikki ylimääräinen aika ja energia on ohjautunut muualle ja välillä jopa kolmen postauksen julkaiseminen viikossa tuntui vähän turhan työläältä. Nyt kuitenkin tilanne on tasaantunut ja tarkoitus olisi saada kaikki nappulat paikoilleen mahdollisimman pian.

Casan lisäksi Pinossa operoi siis Instagramissa, Pinterestissä ja Bloglovinissa. Olisi kiva, jos kävisitte painamassa sieltä nappuloita <3

Joka kevät saan pesänrakennus buumin, joka yleensä alkaa tulpaaninen ostolla ja ajatuksella, kuinka saisin keltaista (voi kyllä!) väriä tuotua sisustukseen enemmän. Tänä vuonna tuo kriisi alkoi jo nyt ja aiemmista poiketen kriisi kulkee nyt otsikolla kuinka saisin vähennettyä värejä sisustuksesta.

Kiireisen syksyn jälkeen mieli haluaa rauhoittua ja siitä varmaan johtuu, ettei silmä kestä nyt kaikkea sälää kotona. Täällä on nyt liikaa sävyjä, materiaaleja ja pientä tilpehööriä. Kokonaan valkoiseen en todellakaan ole siirtymässä, mutta jotenkin tätä palettia täytyisi nyt saada kurottua enemmän kasaan. Tiedättekö tunteen?

Avomies saa varmaan taas hepulin kun kuulee tästä, mutta hieman aloitin jo tekemään suunnitelmia kodin muutoksen eteen. Aloitan nyt ensin karsimalla tavaraa ja materiaaleja. Uusi järjestyskin houkuttelisi, mutta se ei valitettavasti ole vaihtoehto meidän pienessä olohuoneessa (koska iso sohva). Sisustustekstiilitkin tekisi mieli päivittää, mutta uuden kameran ja objektiivin osto piti huolen siitä, että mitään ylimääräistä ei tarvitse ostaa nyt pariin kuukauteen. Instassa jo tätä fiilistelinkin, mutta tosiaan päivitin kuvauskaluston nyt ensimmäistä kertaa täyskennoon, Canon 6D:hen ja samalla hankin siihen astetta pätevämmän objektiivin 24-70mm f4 USM:n. Olen myyty <3

Sisustuskriisistä päästään luontevasti seuraavaan kriisin aiheeseen eli Instagramiin. Vuosi sitten keväällä ajattelin, että jos jossain vaiheessa saan muutama tuhatta seuraajaa, niin olen todella tyytyväinen. Nyt katselen kuinka kaikki, siis KAIKKI muut saavat seuraajia kymmenittäin päivässä ja kuinka tuoreetkin tilit kiilaavat seuraajissa ohitseni viikoissa. Minusta on kamalaa myöntää kriiseleväni yhden kuvapalvelun takia näin pahasti, mutta niin se vain! Jotenkin terve järki vain katoaa tässä hommassa, miksi kukaan ei tykkää mun kuvista ja sitä rataa… Ihanaa tuntea olevansa taas 12-vuotias.

Huh, tulipahan taas avauduttua! Kiitos ja anteeksi, jatketaan ensi viikolla vähän positiivisempien ja inspiroivampien aiheiden parissa 🙂

Muistatte varmaan kun alkusyksystä kerroin kookospalmusta, joka tarttui matkaan yhdeltä Ikean reissulta? Tuolloin vähän epäilin, niinkö se tulisi enää kevättä näkemään, niin vaikeahoitoiselta se vaikutti. Mutta kookospalmu pääsikin yllättämään ja saimme sen pysymään hengissä ja jopa kasvamaan vuoden pimeimpänä aikana!

Kookos asustaa meillä 40cm altakasteluruukussa ja päivisin se saa valoa kasvilampusta. Kasvilamppuna meillä toimii tuo Ikean jalkalamppu, johon on laitettu kasville sopiva polttimo. Avomies on pitänyt kookosta kuin kukkaa kämmenellä ja ahkerasti sumutellut sitä, jottei se pääsisi kuivamaan takan läheisyydessä. Muuten kookosta ei ole lannoitettu tai huollettu talven aikana, mutta silti se on onnistunut kasvattamaan uutta lehteä monta kymmentä senttiä! Tässäpä vertailun vuoksi kookos puoli vuotta sitten ja nyt:

Sumuttelun ja altakasteluruukun lisäksi en oikein muita hoito-ohjeita tälle muka vaikealle kasville osaa antaa. Hyvin suurella todennäköisyydella kookospalmu varmaan tykkää olla lähellä takkaa, jolloin lämpötila on yleensä aina 25. Kesäksi ajattelin siirtää kookoksen meidän lasitetulle terassille, jossa valoa ja lämpöä riittää vaikka kesä olisikin sään puolesta vähän huonompi. Että ehkä me kohta saammekin nauttia drinkit itse kasvatetun kookoksen kuorista!

Kookoksen lisäksi meillä kasvaa myös ananas, jonka kasvu on kyllä antanut odottaa itseään. Kaupasta ostetun ananaksen vihreän hatun juurrutus vesilasissa kesti melkein kuukauden ja kahden kuukauden mullassa olon aikana uutta lehteä se on kasvattanut kymmenisen senttiä. Ja arvatkaa vaan onnistuinko lehteä mitatessa nyppäsemään sen irti mullasta niin, että juuret jäivät sinne! Ananaksen juurrutus osa 2. käynnistyy siis vielä tänään…