Pinossa

sisustusblogi

Keväistä ilmettä olohuoneeseen

Viikonloppuna käväisin Ikeassa päivittämässä meidän koristetyynynpäällisten valikoimaa hieman. Tavoitteenani oli saada enemmän raikasta ja keväistä ilmettä olohuoneeseen ja samalla edelleen rauhoittaa tilan ilmettä hieman.

Matkaan tarttui pari vaaleaa Sanela-tyynynpäällistä, jotka meiltä löytyykin jo sinisena ja keltaisena. Niiden hinta on muuten laskenut kuuteen euroon, vink vink! Niiden lisäksi ostin pari kappaletta niin trendikkään sävyisiä Ypperlig-päällisiä, jotka kuuluvat HAYn kanssa yhteistyössä suunniteltuun sarjaan. Tätä kuosia (joka on muuten on käännettävä, toisella puolella kuosi on hieman erikokoinen) oli saatavilla myös sininen versio. Lisäksi sarjaan kuuluu pari muutakin tyynyä, mutta ne eivät oikein miellyttäneet silmääni.

pinossa midmod sisustus 4.2.2018 19

Uusien tyynyjen kaveriksi siirsin makuuhuoneesta Annon pellavaisen tyynyn olohuoneeseen ja samalla siirsin paksuimmat viltit säilöön ainankin hetkeksi. Tuo puuvillanen viltti on ollut muuten yksi parhaista ostoksistani. Ostin sen viime syksynä Eurokankaasta kympillä ja tykkään siitä ja sen tekstuurista kovasti. Useasti olen käyttänyt sitä myös flatlay-kuvieni taustalla.

Tyynyjen lisäksi ostin pari jakkaraa, sillä tarkoitukseni olisi tuunata metallisten ”wieniläistuoliemme” istuinosat niillä. Tuoleissahan oli valkoiset muoviset ritilät (kuva täällä), jotka ensin spraymaalasin mustiksi huonolla menestyksellä. Sen jälkeen verhoilin istuinosat sametilla, mutta nyt tuunaukseni on alkanut pettämään, koska muovirengas istuimen ympärillä ei enää kestä verhoilusta tulevia ylimääräisiä millejä. Renkaat ovat napsahdelleet poikki yksitellen eikä verhoilu enää pysy paikallaan. Jakkaroista ylimääräiseksi jää taitetut jalat, ja kehittelenkin niistä jo seuraavaa diy-projektia.

pinossa midmod sisustus 4.2.2018 10 pinossa midmod sisustus 4.2.2018 15

En ole pitkään aikaan kiertänyt Ikean yläkertaa, vaan tehnyt aina täsmäiskun suoraan alakertaan. Nyt päätimme kiertää yläkerran pitkästä aikaa ja olin positiivisesti yllättynyt mallihuoneiden ilmeistä ja todellisen yllätyksen koin sohvaosastolla; milloin Ikeaan on tullut niin hienoja sohvia?! Löysin ainakin kolme mallia, joista jokaisen olisin voinut ottaa meille siltä seisomalta.

Ja kävi muuten taas ne klassiset ”Ikeat” tuolla reissulla. Piti ostaa pari tyynynpäällistä, mutta kassalla ostoksia oli kertyi taas 90 euron edestä, oho.

 

Lue myös: Keväistä ilmettä makuuhuoneeseen.

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Esittelyssä blogikoirat

Tänään ajattelin esitellä teille kuvieni salaiset aseet ja eniten käyttämäni sisustuselementit: blogikoirat Pöly ja Villa. Jos jokin kuvissani saa enemmän ihailuja kuin kirpparilta ostettu mattomme, se on siinä kuuluisassa sohvannurkassa torkkuva Villa.

Tässä samalla tarjoilen sellaisen kattauksen söpöyttä, että kukaan ei voi sulkea selainta hymyilemättä!

pinossa sukhimatot 3

7.12.17 2

Tulen perheestä, jossa on aina ollut koiria. Tai ainakaan en muista aikaa ilman koiria, sillä ollessani taapero äiti hankki meille ensimmäisen koiran vähän vahingossa. Lehdessä äiti näki ilmoituksen pyreneittenmastiffin pennuista ja uteliaana äiti päätti mennä katsomaan niitä. Paikalla äitini sydämen sulatti pyrtsi-poika Dino, joka oli palautunut bumerangina takaisin kasvattajalle laiminlyönnin seurauksena. Dinosta voisi kirjoittaa pitkän tarinan, mutta lyhyesti kerrottuna se reppana pelkäsi jopa omaa varjoansa ja äidilläni kesti kymmenisen vuotta saada siitä kunnollinen koira. Meidän lasten mielestä se oli kuitenkin paras koira koko maailmassa.

14.6. 14

pinossa midmod interior 13.1.2017 5

IMG_7700

Yksi koira johti toiseen, kolmanteen ja rippilahjaksi päätin mopon sijaan haluta kleinspitzin. Villan mummi Taimi oli ensimmäinen ”räpsä”, joka muutti perheeseemme  kun sain vihdoin käännettyä äitini pään siitä, että pieni koira voisi olla ihan ok. Nimitys ”räpsä” tulee ravunsyötistä, joksi vanhempani kutsuivat silloin kaikkia pieniä koiria. Taimista lauma on äidilläni kasvanut kuuteen ja minulla sekä siskollani on kummallakin kaksi, eli kun olemme koko perhe yhdessä tepastelee tassuja lattialla 40.

14.6. 1

23.10.17 1

Pöly (vaaleampi) on minun ja Miksun ensimmäinen yhteinen koira ja se muutti meille 2011, noin puoli vuotta siitä kun olimme muuttaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Vantaalle. Alun perin Pölyn nimeksi piti tulla Alma, mutta 600g painavan harmaan karvapallon muuttaessa meille työnimestä ei enää päästykään eroon. Vuoden päästä perhelukumme kasvoi yhdellä, ja mikä muukaan Pölyn kaveriksi olisi sopinut kuin Villa-koira.

11.6.17 11

pinossa 30.12.2017 3

14.10.17. 6

Pöly on juuri täyttänyt kuusi ja hän on hyvin arvonsa tunteva vanha leidi, eli toisin sanoen jäärä tai pänkkä. Pöly on todellinen hedonisti ja jää kotiin nukkumaan kun minä ja Villa painumme kaatosateeseen lenkille. Villa taas on hieman energisempi tapaus, mutta myös tooodella riippuvainen minusta. Välillä on kieltämättä hieman rasittavaa, kun ei edes vessaan saa mennä rauhassa… Villan kanssa treenaan agilitya ja hieman hänen nössö luonteensa asettaa haasteita treenaamiselle. Haaveissa olisikin hankkia kolmas koira, jolla vauhtia ja itsevarmuutta riittäisi vähän enemmän. Avomies ei vaan millään innostu ajatuksesta, tylsä mies.

Ollaankos siellä ruudun takana kissa- vai koiraihmisiä?

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Terveellinen taatelikakku – Uhka vai mahdollisuus?

Minulla on nyt selvästi kokeile kotimaista bloggaria –kausi menossa, sillä juuri eilen Instassa hehkutin Viimeistä murua myöten –blogin Saaran tomaattista kikhernekeittoa ja nyt tämän postauksen aiheena on Saaran terveellinen taatelikakku, jonka otin testiin viime viikonloppuna. Kakku on sokeriton, maidoton (voiton!) ja gluteeniton. Eli mauton?

taatelikakku pinossa 2

Olen niitä tyyppejä, jotka herkuttelevat oikein kunnolla silloin kun siihen rupeavat (liian usein). En todellakaan nappaa pakastimesta sentin viipaletta vaniljajäätelöä vaan syön kunnon kermajäätelön höysteineen suoraan purkista. Lauantaita varten ostan irtokarkkeja lähes kilon ja joskus matkaan lähtee myös sipsipussi. Useammin kuin kerran olen korvannut niillä myös kunnon illallisen – mutta hei, se on aikuisuudessa parasta kun saa syödä just mitä haluaa silloin kuin huvittaa.

Lähtökohtaisesti en siis voisi edes kuvitella oikeasti pitäväni kakusta, joka ei sisällä lainkaan voita, suklaata tai sokeria. Saara sai kuitenkin myyntipuheellaan minut vakuuttuneeksi ja päätin antaa taatelikakulle mahdollisuuden. Tiedättekö muuten sen, että leipomisessa kamalinta on se kun tuotosta ei voi maistaa etukäteen?

taatelikakku pinossa 1

Leivoin kakun siis sunnuntaina tädilleni ja ajatukseni oli tarjoilla se jäätelön kanssa. Jäätelöhän sitten unohtui kauppaan ja mielessäni kirosin, että sehän oli nyt sitten siinä… Ennen taatelikakun leikkaamista pohjustin kahvivieraille stoorin oikein kunnolla, ettei kukaan joutuisi kamalasti pettymään. Mutta arvatkaapa mitä, kakku olikin oikeasti hyvää! Ja parasta tässä oli se, ettei kevyt ja mehevä kakku edes kaivannut sitä jäätelöä. Vieraat ottivat lisää palan jos toisenkin, ja sen on varma merkki siitä, että kaikille maistui. Kakkua jäikin vain säälittävä parin sentin viipale, jota kukaan ei enää kehdannut ottaa.

Koska haluan, että Saara saa oikeutetusti kaikki klikit itselleen, en jaa reseptiä vaan pääsette lukemaan sen täältä.

Mutta nyt miljoonan taalan kysymys: tekisinkö uudestaan? Seuraavan kerran kun haluan tyydyttää järjettömän makeanhimoni, tämä kakku ei ole oikea siihen tarkoitukseen vaan silloin kallistun enemmin oikean mutakakun puolelle. MUTTA tämä taatelikakku olisi aivan loistava valinta brunssille tai esimerkiksi joulun kevyeksi jälkiruuaksi. Ja sanon tämän vielä kerran: tällä kakulla saa oikeasti herkutella hyvällä omallatunnolla.

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Lue myös: Sitruunaiset valkosuklaa-timjamikeksit (gluteeniton)