Rottinkisia löytöjä

Jaahas, kylläpä kirjoitusinspiraatio antoi taas odottaa itseään. Kamalasta viikosta ollaan onneksi jo toivuttu, ja Villan antibioottikuuri vetelee viimeisiään. Niin, ja nopeastihan sitä tottui taas olemaan pojan kanssa päivät kahdestaan. Mitäänhän vauvanhoidon ohella en saa tehtyä, mutta sehän ei mikään yllätys ole.

Miksun loman alussa olimme muutaman päivän vanhempieni mökillä, ja kotimatkalla käväisimme pikaisesti Teiskon Viimeinen Oljenkorsi -kirpputorilla. Sieltä mukaan lähti nämä pyöreät rottinkiset amppelit sekä tumma piknikkori. Kori maksoi 8 euroa ja amppelit euron kappale.

Piknikkori toimii hyvin matalana sivupöytänä sohvan vieressä, mutta suunnittelin siitä lelukoria J:n huoneeseen. Amppelit ajattelin osaksi tauluseinää, mutta ihan visioni mukaisesti en saanut niitä istumaan seinälle yhdessä taulujen kanssa. Täytyy varmaan konsultoida Marjut The Kollaasigurua.

Mielenkiinnolla olen seurannut tätä rottingin voittokulkua kodeissamme. Olen itsekin niitä, jotka ihastuivat siihen uudestaan pari vuotta sitten, ja sen jälkeen olenkin aina haukkana syöksynyt kirppiksellä näkemieni rottinkiesineiden kimppuun. Nyt bambu on nousemassa rottingin rinnalle ja vähän jo odotankin, koska rottingin lumous alkaa jälleen hiipua.

Toisaalta luonnonmateriaalit ovat täällä jäädäkseen, joten ehkäpä rottinki ei materiaalina vanhenekaan niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Tähän väliin muuten fakta rottingista: Tiesittekö, että sen sisus on syötävää ja lukemani mukaan hyvänmakuistakin?

Tässä kirjoittaessani tajusin, etten aikoihin olekaan ehtinyt käydä kunnolla kirpputoreilla tai edes selaamaan toria. Samaan aikaan mietin, että pitäisi tehdä omille kaapeille kunnon konmaritus ja lähteä siinäkin mielessä kirpparikierrokselle. Niin kamalasti tehtävää, mutta niin vähän aikaa.