Huomenna äiti pääsee vähän humpalle blogikollegoiden kanssa, sillä tiedossa on hyvän seuran ja ruuan täyteinen viikonloppu Vaasassa. Reissu tarkoittaa kuitenkin sitä, että olen ensimmäistä kertaa erossa vauvasta kokonaisen yön. Tähän mennessä pisin aikani poissa kotoa on ollut seitsemän tuntia, ja siitä onkin aikamoinen hyppäys tuohon 35 tuntiin, jonka tuleva reissu vaatii onnistuakseen.
Ajatus erosta pelottaa ja jännittää. Jo pelkästään siksi, että en ikinä kuvitellut sen olevan minulle näin vaikeaa. Reissun ajatteleminen saa silmät kostumaan ikävästä, mutta toisaalta en malta odottaa mahdollisuutta ensimmäisiin kunnollisiin yöuniin sitten marraskuun. Valvomisessa auttavat hormonit ovat mitä ilmeisemmin lähteneet laskuun, koska viimeisen kahden viikon aikana yölliset herätykset ovat tehneet todella tiukkaa. Asiaa ei yhtään ole auttanut se, että juuri samoihin aikoihin poika alkoi herätä parin tunnin välein joka yö.
Vauvasta erossa oleminen aiheuttaa ikävää, jollaista en ennen ole tuntenut. Vauvan ollessa isän kanssa kotona kahdestaan muutaman tunnin, en varsinaisesti ehdi kokea ikävää, mutta vauvan ollessa esimerkiksi jomman kumman isoäidin hoidettava, alkaa ikävä kaivelemaan jo parissa tunnissa. Ikävä myös tuntuu aivan erilaisesta kuin muiden ihmisten ikävöinti. Varmaan sekin johtuu niistä helkkarin hormoneista.
Yritin selittää tuntemuksiani avomiehelle vain huomatakseni, etten itsekään osaa oikein pukea tunnetta sanoiksi. Vaikka luotan avomiehen vauvanhoitotaitoihin täysin, silti jossain takaraivossa kolkuttaa huoli siitä, että mitä jos vauva ei rauhoitukaan yöunille ilman äidin syliä tai jos yhtäkkiä tuttipullosta syöminen ei enää onnistukaan.
Tilannetta olisi voinut tietenkin testata etukäteen vähän pienemmällä välimatkalla kuin 400 kilometrillä, mutta eipä tässä ennenkään ole kuivaharjoittelua harrastettu: Ensimmäisen tatuoinninkin otin suoraan vasempaan kylkeen lähes 40 cm:n kokoisena. Suoraan syvään päähän siis.
Kotona kaikki sujuu varmasti hyvin, ja suurinta eroahdistusta taitaakin kokea itse reissuun lähtijä.
Toivottavasti saat nautittua omasta ajasta,tekee varmasti tosi hyvää päästä hetkeksi irti vaikka ikävä tuleekin varmaan hetkittäin :). Miulla 1v9kk toinen lapsi ja en oo vieläkään ollu vuorokautta erossa vaikka pari kertaa humpalla oon ollu. Joskus ois ihana päästä yön yli johonkin:)
Kiitos! Reissu oli ihana ja nautin joka hetkestä! Vasta kotimatkalla ikävä pääsi yllättämään.
Suosittelen ehdottomasti pientä reissua jonnekin, se tekee kyllä niin hyvää pääkopalle 🙂
Eka reissu on todella rankka. Mutta se helpottaa. Lupaan. Ja tulet takaisin akut täysin latautuneina.
Minulla piti olla mies ja lapsi vapaa viikonloppu, mutta ilmeisesti hehkutin sitä liikaa. Nyt hoidan kotona pientä kuumepotilasta.
Voi ei! Toivottavasti kuume siellä helpotti pian.
Reissu oli ihana, ja vaikka en saanutkaan nukutuksi suunnitelman mukaisesti, lautautuivat akut sillä henkisellä energialla 🙂