On asioita, joissa voisi päästää itsensä helpolla – kuten esimerkiksi ristiäisten tarjoilussa, kun kotona on 8 viikon ikäinen vauva. Joskus kuitenkin hyvä ajatus siitä, että jotain voisi tilata valmiina, kariutuu kustannuskysymykseen tai liian pitkäksi venähtäneeseen vastausväliin.
En ole kummoinen sokerileipuri, enkä koskaan ole tehnyt tarjoiluja yli 50 hengelle. Siksi päätin, että tilaisin ristiäisiin kakun paikallisesta leipomosta. Laitoinkin hyvissä ajoin tarjouspyyntöä refekuvien kera menemään, mutta siihen vastaaminen kesti vähän liian kauan. Ennen vastauksen saamista (joka olisi ollut ihan ok hintainen) ei niin pitkäpinnainen temperamenttini kuohahti, ja päätin itse leipaista kakun. Katselin kakulle kyllä myös toista tekijää, mutta ennen ollut valmis maksamaan kakusta yli 250 euroa.
Edellisestä kakkupohjastani on aikaa varmaan kymmenen vuotta, enkä koskaan ole kokeillut kakun päällystämistä voikreemillä, puhumattakaan drip cake -koristelusta, joten ihan kylmiltään en koitokseen voinut lähteä.
Onneksi päätin leipoa tämän testikakun hyvissä ajoin, sillä ihan ongelmitta se ei syntynyt. Ensin sain kakkupohjan lässähtämään kesken paiston (1 tl liikaa leivinjauhetta), ja sen jälkeen vatkasin voikreemiä liian vähän. Valkosuklaavaluman piti jäädä valkoiseksi, mutta tarvikkeita tilatessani en huomannut tilata valuman valkaisua varten violettia ja valkoista pastaväriä. Voikreemikoristeet pursotin vähän liian kylmästä massasta, joten niistäkään ei tullut ihan täydellisiä.
Koristeena oleviin marenkeihin sen sijaan olen todella tyytyväinen, ja tällä kokemuksella olen kyllä lopputuloksesta muutenkin aika ylpeä.
Sisäänsä kakku kätkee sitruunalla maustetun kakkupohjan ja mustikkatahnaa. Kakun kostutin vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Kokonaisuudesta tuli kuitenkin minun makuuni hieman liian makea, joten varsinaisen kakun ajattelin kostuttaa raikkaamalla sitruuna-sokeriliemellä.
Koska en itse ole täysin tyytyväinen tähän testikakkuun, en siksi jaa reseptiä. Toki jos se teitä kiinnostaa, niin voin sen tänne näpytellä pienen viilaamisen jälkeen.
Ja mitä muuten kakun hintalappuun tulee, niin lopulta tämä ei tullut yhtään sen halvemmaksi. Jo ennen ensimmäisen kakkupojan paistoa jouduin tilaamaan uusia leivontatarvikkeita 150 eurolla. Ja nyt vielä vähän lisää… Mutta voinpahan jatkossa tehdä pojalle todella päheitä synttärikakkuja!
Todella söpö! Allekirjoittanut menee aina leipoessa vähän mututuntumalla. Lopputulokset ovat usein sen näköisiäkin. 🙄 Mutta lohduttaudun sillä, että jahka tytöt ovat täysi-ikäisiä, minulla on roimasti kokemusta kakkujen koristelusta. 😁 Ehkä se 18-vuotiskakku onnistuu niin kuin pitääkin.
Kiitos Jenni! jos mä jotain olen Masterchefiä katsella oppinut niin sen, että leipominen on pelkkää kemiaa ja mittaamista 😀 En osaa leipoa mitään pelkällä mutulla, vaan noudatan aina reseptiä orjallisesti. Ja kyllä, muutama vuosi niin ollaan ihan pro tässä synttärikakkuhommassa!
Nyt en Essi kestä miten hieno. Oikein hävettää kun en saa edes pavlovasta nättiä. Ihan huikea, oot taitava.
Kiitos Anne! Älä yhtään häpeä, pavlova on sellainen ”kasajälkkäri”, josta on oikeasti mahdotonta tehdä kaunista! 😀