Voi luoja, kunpa nyt saisin lasin viiniä. Ja toisenkin. Tai laitetaan saman tien koko pullo kuivaa rieslingiä, kiitos.
Tähän asti raskaus on sujunut hyvässä fiiliksessä ilman sen kummempia kiukkukohtauksia, mutta nyt alkaa olla hieman eri ääni mielialakellossa. Pardon my French, mutta tällä ja edellisellä viikolla kaikki on v*tuttanut kuin pientä oravaa. Tämän lisäksi on alkanut närästämäänkin, joten tuo karvapukuun sonnustautunut rotta on ollut hyvin edustettuna viime päivinä.
Viime perjantaina kävimme juhlimassa vuosipäivää Brondassa. Vaikka ruoka oli hyvää, jäi kokemuksesta silti jotain uupumaan, kun en saanut tuplata loppulaskua viinipaketilla. Haistoin vihikoiran nenälläni kaikki ihanat viiniaromit ympärilläni, ja kateellisena katselin, kun viereisessä pöydässä businessmiehet tekivät kilvan vaikutusta toisiinsa pyörittelemällä viinilasejaan naurettavan yliampuvasti. Miehet taisivat illan aikana kumota puolitoista pulloa viiniä per nenä, joten odotan edes jonkinlaisen diilin syntyneen illallisen seurauksena.
Viininjanon lisäksi on ihan oikeakin jano koko ajan. Ja koska on jano, on myös koko ajan pissahätä. Töissä vessassa käyminen menee hyvin taukojumpasta, mutta iltaisin rauhoittuminen käy hieman haastavaksi, kun juuri ennen nukahtamista täytyy sittenkin käydä vielä kerran pissalla ihan vain varmuuden vuoksi. Ja sitten kun oikeasti on viimein saamassa unen päästä kiinni, aloittaa poitsu järjettömät potkutreenit patjaa vasten. Olenko maailman huonoin äiti, jos suutun yöllä mahassa potkivalle vauvalle?
Alussa mainitsin mielialanvaihtelut, mutta ihan niistä ei kuitenkaan ole ollut viime aikoina kyse – ärsytykseni on kantanut tasaisesti läpi päivän. Kiukku alkaa kerääntymään aamulla ensimmäisten liikenneruuhkaan ennustavien jarruvalojen syttyessä, ja jatkuu sujuvasti aina iltapäiväruuhkaan asti. Tunnin kotimatkalla ehtii tulla nälkä (ja pissahätä), ja sekös sitten riemastuttaakin siinä moottoritien rampissa jonottaessa.
Kotona ei kiukun vuoksi huvita mikään muu kuin istua sohvalla mököttämässä viinilasi kädessä – kunnes muistan, ettei se viinilasi kuulukaan tänä syksynä kuvioon. Loppuilta meneekin sitten mököttäessä sitä, että ärsyttää koska ärsyttää.
Avomies yrittää kyllä tilanteessa kaikkensa. Kun illalla mainitsin kokiksen maistuvan tölkistä älyttömän hyvältä, kävi avomies seuraavana päivänä ostamassa sitä lisää pyytämättä. Ja tietenkin niitä tölkkiversioita, eikä halvempia muovipulloja. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut enemmän jalkahierontoja kuin edellisen 13 vuoden ja 11 kuukauden aikana yhteensä, ja kiltisti avomies jaksaa valehdella, etten näytä takaapäin yhtään sen leveämmältä kuin aikaisemminkaan.
Myös vähän enemmän empatian päälle ymmärtävä karvalapseni tekee kaikkensa piristääkseen ilmapiiriä. Reppana ei vain ymmärrä, ettei suloisesti näppiksen päällä lököttely sittenkään oikein edesauta asiaa.
Voi että. Tsemppiä loppuun. Mä otin oman raskauden aikana kaikki somessa vilkkuvat sushikuvat henkilökohtaisena v***uiluna ja harkitsin vakavasti instagramin poistamista tästä syystä. Ja meidän toinen vauva potki harvoin, mutta monotti sitten sen verran lujaa sisäelimiin, että olin varma sisäisistä verenvuodoista.
Kyllä se siitä. ❤
Auts…! Meillä poitsu potkii aika säännöllisellä rytmillä, ja toisaalta se on kyllä kiva, koska silloin tiedän kaiken olevan ok.
Eilen käytiin yksillä ennen teatteria ja voi luoja kun ne ihanat viinit taas huuteli mua sieltä viinikaapista…! Yhdessä vauvaryhmässä pohdittiin, toimittaakohan Wolt sushia synnärille 😀