STRESSAANKO NYT VÄÄRIN?

Kuuntelen aamuisin radiota matkalla töihin, mutta harvoin radiossa käyty keskustelu herättää minussa ajatuksia niin, että jään niitä pohtimaan pidemmäksi aikaa. Tänään kuitenkin Radio Aallon keskustelu jäi mieleeni. Keskustelu koski Helsingin Sanomien artikkelia, jossa Juha-Pekka Jakonen pohtii ihmisten stressaamista. Varsinkin vääristä asioista stressaamista.

”Ihmiset stressaavat liikaa pienistä asioista ja liian vähän suurista asioista. Pieni ja turha stressin aihe on, laittaako leivän päälle voita vai margariinia tai voiko syödä viikossa viisi kananmunaa. Olennaisempaa olisi stressata siitä, mitä on olla ihminen, mitä on hyvä elämä ja mitä on totuus. –

– Jakonen korostaa, että tuo (ylimääräinen vapaa-aika) aika kannattaa käyttää nimenomaan johonkin hyödyttömään ja mukavaan. Jos sellaista puuhaa ei keksi, kannattaa pohtia, mitä teki lapsena mieluiten, kun oli rajattomasti vapaa-aikaa.”

Juttu osui sopivaan saumaan, koska aamulla kahvia juodessani ehdin jo stressaantua ennen varsinaisen työpäivän alkua: selailin Facebookkia ja jumituin lukemaan Animalian jäsenen aloittamaa keskustelua Atrian ja muutaman bloggarin yhteistyöstä koskien broilerin kasvatusta ja perhetiloja. Nopeasti keskustelu (valitettavasti, kuten aina) eteni syyllistämiseen ja miksi-haluat-tappaa-eläimiä -perusteluihin, jossa hyvinkin kriittisesti arvosteltiin bloggareiden näkemyksiä ja maksettuja, tehotuotantoa puolustavia mielipiteitä. En tässä kommentoi blogien ehkä liian positiivisia tekstejä sen enempää, koska se ei ollut juttuni (härkis)pihvi, vaan jokainen voi käydä lukemassa yhden esimerkiksi Natan WhiteTrash Disease –blogista. Olen itse sekasyöjä, joka suosii kasviksia ja välttelee nimenomaan kanan syömistä. Ideaalia olisi olla täysin vege, mutta minun on vaikea kuvitella, miten saisin elämäntyylini kokonaan eläintuotannosta vapaaksi. Käytän lihateollisuuden sivutuotteita; ostan nahkatuotteita ja syötän koirilleni raakaruokaa eli lihaa. Tätä keskustelua lukiessani sainkin taas pienen stressin ja ahdistuksen aikaiseksi siitä, että olen nyt taas huono ihminen. Entä jos kuitenkin stressaan väärin ja turhasta? Stressaavatko ylipäätään ihmiset minimaalisista asioista kun pitäisi olla huolissaan maapallon tulevaisuudesta?

Olen suorittaja ja sitä kautta stressaaja. Eli ideaali kandidaatti turhaan stressaukseen. Ahdistun liikenneruuhkassa, koska kuvittelen tuhlaavani aikaa. Ahdistun, jos sohvatyynyt eivät ole aseteltu juuri oikein. Epämääräisistä ”nutkaleista” eli vaatekasoista ympäri asuntoa saan kiukkukohtauksia. Luettuani keskustelua facebookissa ahdistun ja koen huonoa oma-tuntoa siitä, että syön tai treenaan väärin. Kaikissa näissä tilanteissa ahdistuminen on Jakosen mukaan turhaa stressaamista. Sen sijaan minun pitäisi ehkä stressata siitä, että asuntolaina saattaa olla vähän liian iso, työt saattaa loppua koska tahansa ja että en ehkä tiedä mitä on hyvä elämä. Oikeasti en edes kykene stressaamaan näistä isoista, oikeista asioista koska olen onnellinen kodissamme, jonka laina onkin iso ja uskon olevani niin hyvä tyyppi, että löydän aina töitä. Ja koska pidän itseäni onnellisena ja onnekkaana, koen eläväni hyvää elämää.

Ahdistun ja stressaan siis näennäisen pienistä asioista ja tiedänkin niuhottavani mitättömistä asioista (taittelenhan vieraille vessapaperirullan pään). Koskaan en ole kuitenkaan pohtinut, olisinko onnellisempi jos lopettaisin sohvatyynyjen pöyhimisestä angstaamisen? Olisinko onnellisempi, jos murehtisin sohvatyynyjen sijaan elämän tarkoitusta? En usko. Entä olisiko ruuhkassa istuminen sittenkin juuri sitä hyödytöntä tekemistä, joka tekeekin mielenterveydelleni hyvää? En taida uskoa sitäkään. Itseasiassa minulle tämä blogin kirjoittaminen taitaa olla juuri sitä hyödytöntä ja mukavaa tekemistä, joka oikeasti ei vie minua yhtään eteenpäin ja jolle en aseta tavoitteita. Uskottelen toki vieläkin itselleni että kirjoittamalla blogia minusta harjaantuu parempi kirjoittaja ja sisällöntuottaja, ehkä jopa opin jotain sosiaalisesta mediasta. Ja vaikka kirjoitankin blogia, järjestelen silti sohvatyynyt. Pitäisikö jättää järjestelemättä? En pysty. Ainakaan vielä. Siisti sohva ja pöyhityt sohvatyynyt tekevät minut onnelliseksi ja vähemmän stressaantuneeksi.

Vastaa Peruuta vastaus