Hölmönä kuvittelin, että olisin vielä sunnuntaina kymmenen tunnin matkustamisen ja päivän valvomisen jälkeen jaksanut naputella tämän postauksen ulos. Noh, en jaksanut ja rehellisesti täytyy myöntää, että aikaeron ja pitkän lentomatkan rasitukset tuntuvat vieläkin. Olisi ollut ehkä viisasta pitää maanantaina vapaata, mutta sinnikkäästi heräsin töihin ja koko maanantai-illan jumitinkin sitten sohvalla Game of Thronesin parissa. Joskus on hyvä olla itselleen hieman armollinen.
Tokio on käsittämätön paikka, jonka tajuaa vasta siellä käytyään. Kerrottavaa riittäisi pienen romaanin verran, joten en edes yritä saada puserrettua kaikkea tähän yhteen postaukseen – jätän suosiolla muutaman tarinan myöhemmäksi.
Kuuden päivän pikavisiitti (eli oikeasti neljän, koska kaksi päivää menee matkustamiseen) on Tokioon todella lyhyt. Siinä ajassa ehtii juuri ja juuri kiertää muutaman nähtävyyden, tutustua pintapuolisesti pariin kaupunginosaan ja syödä aivan liian harvassa ravintolassa.
Meillä kävi tuuri hotellimme sijainnin kanssa, vaikka sen kummemmin emme tutkineet aluetta ennakkoon. Hotellimme, tai no, hostellimme, sijaitsi nousevalla ja trendikkäällä alueella Asakusassa Taiton alueella. Metrolla matka Tokion keskustaan kesti noin 25 minuuttia ja hotellin lähialue oli täynnä loistavia ravintoloita, joissa paikallisia näkyi enemmän kuin meitä turisteja.
Voisi sanoa, että hyvä tuuri siivitti koko matkaamme kirjaimellisesti aivan sen viimeisille minuuteille asti. Paluulentomme Suomeen lähti Naritan lentokentältä klo 11, ja olimme hyvissä ajoin katsoneet, että matkaan kuluu vähän yli 60 minuuttia ja siihen varasimme vielä reilusti ekstraa varmuuden vuoksi. Sen kuitenkin unohdimme, että olimme lähdössä kotiin sunnuntaina, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, lentoasemalle vievällä junalla oli sunnuntaiaikataulu.
Tämä siis tarkoitti sitä, että istuimme lopulta vaihtoasemalla lähes tunnin odottamassa junaa, jonka oli määrä saapua terminaaliin 9.54. Siis kuusi minuuttia ennen bag dropin sulkeutumista. Junamatka kesti 50 minuuttia ja sen aikana ehdin sydän hakatessa käydä läpi kaikki mahdolliset skenaariot siitä, kuinka laukkumme tai pahimmassa tapauksessa me itse myöhästyisimme koneesta.
Temppeleissä käyminen ja puhdistavan savun suitsuttelu oli varmasti tuottanut tulosta, sillä kuin ihmeen kaupalla onnistuimme navigoimaan itsemme ja laukkumme bag drop -tiskille seitsemässä minuutissa. Laukkumme vietiin koneeseen käsipelillä hihnan sijaan ja turvatarkastuksenkin saimme suorittaa jonottamatta henkilökunnan turvatarkastuksen kautta. Kun viimein pääsimme oikealle portille, oli boarding jo hyvässä vauhdissa. Kävelimme siis bag drop -tiskiltä suoraan koneeseen sisään economy comfort -paikoillemme, jotka myöskin onnistuimme saamaan ihan vain hyvällä tuurilla. Sykkeeni taisi palautua normaaliksi vasta tarjoilun alkaessa…
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?
Mun tytär kävi Tokiossa alkuvuodesta ja kuulostaa ja näyttää tutulta sun matkakertomus. Hän mainitsi vielä että paikalliset eivät osaa englantia, ravintoloista ei löydy ruokalistoja kuin paikallisella kielellä ja luottokortilla ei voi maksaa juuri missään. Tulin siihen tulokseen, että en itse todellakaan aio matkustaa sinne – varsinkaan kun en edes ole japanilaisen ruoan ystävä. He meinasivat muuten myös myöhästyä lentokoneesta koska lumimyrsky viivytti junaa…lumimyrsky viivytti sitten myös lentokonetta eivätkä ehtineet vaihtoyhteydelleen Moskovassa. Onneksi Moskovan ja Helsingin välillä on kuitenkin sangen tiheä lentoliikenne, joten pääsivät toiselle lennolle samana iltana.
Huh, meillä ei onneksi lumimyrsky aiheuttanut ongelmia vaan ihan oma huolimattomuus! Ja onneksi tyttäresi pääsi turvallisesti kotiin kaikesta huolimatta.
Me olimme jo etukäteen varautuneet siihen, etteivät kortit käy maksuvälineenä juuri missään, joten jo Suomessa vaihdoimme tarpeeksi valuuttaa mukaan. Itse vaihdoin 400 euroa, josta lopulta jäi käyttämättä satanen.
Tiesimme myös paikallisten huonosta englannin kielen tasosta, mutta silti se pääsi yllättämään meidät. Elekielellä onneksi pääsi pitkälle ja onnistuimme jopa ostamaan ravintolasta pullon hyvää sakea tuliaiseksi tarjoilijalta, jonka kielitaito oli lähes olematon.
Ja mitä ruokalistoihin tulee, niin viimein opin arvostamaan menuta, jossa on kuvat annoksista! Me saimme osittain käännetyn ruokalistan lähes joka paikassa, ja koska pystyimme syömään oikeastaan mitä tahansa, emme ottaneet asiasta sen suurempaa stressiä – söimme sitä mitä eteen tuotiin. Tämä asenne ei tietenkään toimi, jos japanilainen ruoka ei yleensäkään kuuluu suosikkeihin 🙂
Mukavalta kuullostaa ja näyttää teidän matka pienistä kömmähdyksistä huolimatta 🙂 Bongasitko…tiedät kyllä mitä ? 😀
Tokiossa on kuulemma yksi automaatti jokaista 23. asukasta kohti, mutta yhtään sellaista automaattia ei bongattu! ;D