Kotimme kylpee harvoin valossa, mutta silloin joskus kaikkien tähtien, pilvien, tuulenpuuskien ja laskevan ilta-auringon osuessa kohdalleen, on näky mitä ihanin. Nämä kauniit kuvat nappasin muutama päivä sitten, mutta enpä arvannutkaan, että paistetta seuraisi tämä harmaa sadekausi.
Tämä muutaman kerran vuodessa toistuva valoilmiö ei yhtään auta niihin talohaaveisiin, joista jo aikaisemmin kerroinkin. Siellä unelmieni olohuoneessa nämä valokaistaleet olisivat ennemminkin sääntö kuin poikkeus, sillä olohuoneen lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista valo pääsisi sisälle, vaikka tuulenpuuska ei juuri sopivasti siirtäisikään liian suureksi kasvanutta salavaa pois viimeisten säteiden tieltä.
Tiesittekö muuten, että päivisin telkkarista tulee PELKKIÄ sisustus-, remppa- ja muuttosarjoja? Ei auta tähän kämppäkuumeeseen muuten yhtään.
Pölyn leikkauksen jälkeen puhjennut flunssa ei vieläkään ole lähtenyt kunnolla (ja osittain siksi postaustahtikin on hieman taas hyytynyt). Varmaan väsymys tekee sen, ettei keho jaksa palautua kuten ennen. Kuume ja tukkoisuus on kuitenkin selätetty, mutta päälle jäänyt yskä toimii tehokkaana vatsalihastreeninä edelleen. On muuten hauskaa, kun yskäkohtaus sattuu päälle juuri silloin, kuin hampaita kipuileva vauva on juuri nukahtamaisillaan. Helmeä, ettenkö sanoisi.
Toinen toipilaamme Pöly sen sijaan on parantunut leikkauksesta todella hyvin – jopa niin hyvin, että parina viime päivänä tuo laiskiainen on tunkenut väkisin mukaan lenkille. Ehkä pieni mökkihöperyys on iskenyt koiraankin, sillä leikkauksen jälkeen olemme kaikki olleet sisällä oikeastaan 24/7 koirien valvottuja ulkoiluja lukuun ottamatta. Kummatkin koirat ovat onneksi antaneet leikkaushaavan olla rauhassa, joten nyt jo uskallan päästää koirat kahdestaan ulos ilman valvontaa.
