Archives for heinäkuu 2019

Persoonallinen häälahja

28/07/2019

Viime viikolla sain ottaa osaa uniikkiin hääjuhlaan. Hääjuhlan luonteen hengessä halusimme Miksun kanssa muistaa tuoretta avioparia persoonallisella häälahjalla, ja (epätoivoisen) pohdinnan jälkeen päädyimme personoituun The Night Sky -julisteeseen. Tunnustan muuten olevani äärimmäisen huono keksimään oikeasti osuvia lahjaideoita.

En tiedä kuinka yleisiä tavarataloihin tehdyt perinteiset lahjalistat enää ovat. Nykyisin toivotuin lahja taitaakin olla muistaminen hääparin yhteiselle pankkitilille, ja se on mielestäni enemmän kuin ok. Hyvin harvoinhan sitä enää oikeasti tarvitaan lahjaksi uusia maljakoita, aterimia tai pyyhkeitä.

Koska todistamamme hääjuhla ei ollut se perinteisin, ei pankkitilille osoitettu muistaminen tuntunut millään tavalla oikealta. Lisäksi valmiiseen kotiin on aina vaikeaa ostaa sopivaa ja tarpeellista lahjaa. Onneksi pohdittuani epätoivoisesti sopivaa lahjaideaa pari päivää, mieleni sopukoista nousi verkkokalvoilleni kuva kustomoiduista karttajulisteista ja sitä kautta The Night Sky -julisteista, joihin saa personoitua juuri tietyn hetken tähtikartan. Jo viime vuoden puolella ajattelin tilata kartan meille J:n syntymähetkestä, mutta asia on sen jälkeen jäänyt roikkumaan.

Mielestäni ajatus julisteesta, johon on painettu vihkimisen aikainen tähtikartta, oli niin romanttinen, että aivan liikutuin kertoessani ideastani muille. Myös äitini liikuttui lahjaideasta, joten pakkohan juliste oli laittaa tilaukseen. Onneksi lamppu pääni päällä syttyi ajoissa, ja juliste ehti meille hyvissä ajoin ennen juhlia – otin kuitenkin varmuuden vuoksi pikatoimituksen.

Juliste maksoi 60 euroa ja toimitus 18 euroa. Metalliset kehykset julisteeseen ostin Ikeasta.

Koska itse pidin lahjaideaa todella romanttisena ja onnistuneena, jännitin sen antamista ehkä normaalia enemmän. Lahja osoittautui juuri oikeaksi, sillä olin näkevinäni liikutusta tuoreen avioparin silmäkulmissa ojentaessamme taulun heille vihkimisen jälkeen. Seuraavana viikonloppuna näin vielä julisteen paraatipaikalla parin kotona, ja tyytyväisenä taputin itseäni olkapäälle – kerrankin keksin oikeasti täydellisen lahjan.

Mökillä

22/07/2019

Terveisiä mökiltä! Miksun kauan odotettu loma alkoi viimein, ja näin loman alkajaisiksi hurautimme muutamaksi päiväksi vanhempieni mökille.

Pari päivää mökillä on sujunut helteisissä ja laiskoissa tunnelmissa. J on nauttinut olostaan täysin rinnoin lötköttelemällä alasti terassilla päivänvarjon alla ja tutkimalla uusia maisemia. Yötkin ovat mökin parvella menneet ihan ok, kiitos ilmalämpöpumpun. Helteestä onkin paljon mukavampi nauttia päivä ulkona, kun illalla pääsee sisälle viileään.

Koirat ovat niin onnellisia täällä mökillä. Lääniä riittää missä kuljeskella mustikoita napostellen ja päiväunipaikkoja etsien. Järvi on lähellä pieniä uimaretkiä varten, ja samalla rannasta saattaa löytää kuolleen kalan, josta voi hieroa autenttista Eau de Toilet fish -lomatuoksua turkkiin.

Eilen aamusta lähdin äitini kanssa kalaan, ja onnistuimmekin nappaamaan muutaman hyvän kokoisen ahvenen savustettavaksi. Vaikka saalis jäi toivottua pienemmäksi, olisi veneessä jaksanut istua pidempäänkin ihan vain hiljaisuudesta ja yksinolosta nauttien (vaikka J:n unikiukuttelu kantautuikin aika kiitettävästi järven toiselle puolelle asti).

Illalla istuessani kahdestaan Miksun kanssa rantasaunan terassilla mietin, että kyllä ihmisen on aika hyvä olla täällä. En varsinaisesti ole mökki-ihmisiä, mutta näin kerran vuodessa mökillä vietetty pitkä viikonloppu tekee kyllä hyvää. Huomenna pakkaamme muuttokuorman takaisin autoon, ja jatkamme lomaa kotosalla. Ainakin pihalla olisi hirveä määrä hommaa, joka on jo keväästä asti odottanut tekijäänsä.

30 tunnin häät

18/07/2019

Maanantaiaamuna saimme Miksun kanssa kunnian todistaa, kun kaksi ystäväämme sanoivat toisilleen tahdon. Vihkimistä ei seurannut perinteinen hääjuhla, vaan 30 tunnin mittainen hääseikkailu meidän neljän kesken.

Vihkiminen tapahtui Lahdessa, ja ennen ”virallista ohjelmaa” pysähdyimme ottamaan hääkuvat Tönnön sillalla, joka on muuten Suomen ensimmäinen kaarisilta. Todistajana olon lisäksi sain toimia myös virallisena hääkuvaajana. Ydinosaamiseni valokuvauksen suhteen ei ole henkilökuvauksen puolella, mutta vaikka itse sanonkin, tuli kuvista todella hyviä. Toisaalta mitä muuta sitä voikaan odottaa, kun kuvauslokaatio on mitä kaunein ja kuvattavat umpirakastuneita.

Kuvaamisen jälkeen matkamme jatkui kohti Helsinkiä ja Kauppatoria. Siellä astuimme Doris-laivaan, kilistimme tuoreelle avioparille ja söimme lounasta lipuessamme pitkin saaristoa. Lounaan jälkeen suuntasimme Mustikkamaalle Korkee-seikkailupuistoon. Etukäteen vähän jännitin, kuinka puissa kiipeily sujuisi, sillä lihaskuntoni ei vieläkään ole entisellä tasollaan. Kärsin myös pienestä korkeanpaikankammosta. Kiipeily oli kuitenkin todella hauskaa, ja selvisin seinäkiipeilyä lukuun ottamatta kaikista radoista. Jos kaipaatte aktiivista tekemistä kesälle, niin suosittelen ehdottomasti kiipeilyä Korkeessa!

Kiipeilyn jälkeen suuntasimme hotellille ja Flamingo Spa -kylpylään. Lämpimässä altaassa nautittu vadelmamojito oli juuri täydellinen rentouttamaan kiipeilyn väsyttämiä lihaksia. Illallisen söimme La Famigliassa, joka on Flamingon ravintolatarjonnasta suosikkimme.

Kävellessämme puolenyön aikaan ravintolasta hotellille viilentyneessä kesäillassa viini tarjotessa sisäistä lämmikettä, tunsin itseni hetkellisesti taas huolettomaksi 15-vuotiaaksi. Kävelymatka oli niin lyhyt, ettei sinä aikana ehtinyt nauttia edes koko tölkillistä taskulämmintä siideriä, jonka miehet olivat kävelymatkaa varten hankkineet odotellessaan meitä naisia kylpylästä ravintolaan. En myöskään muista enää, mistä matkalla puhuimme, mutta silti se oli yksi parhaimmista kävelyistä naismuistiin (otimme tilanteesta muistoksi selfien, mutta kuten arvata saattaa, se ei ole kovin julkaisukelpoista materiaalia).

Viileän rapsakoissa hotellilakanoissa nukutun yön jälkeen ajoimme Myllypuroon Formula Center Helsinkiin, jossa meille oli varattu mikroautorata 40 minuutin ajoa varten. Ajoimme kolmessa osassa; ensin lämmittely, aika-ajo ja viimeiseksi ajoimme 18 minuutin GP-kisan. Silmälasini eivät mahtuneet kypärän sisään, mutta siitä huolimatta suoriuduin ajosta suhteellisen hyvin. Kisassa miehet veivät voiton, mutta se johtui varmasti pelkästään painoedun suomasta paremmasta pidosta 😉

Ei ehkä uskoisi, mutta mikroautoilu on rankka laji. Ajon jäljiltä sain rakon kumpaankin peukalooni ja käsivarsieni lihakset huusivat hoosiannaa. Lihakset eivät olleet vielä kunnolla palautuneet edellisen päivän kiipeilystä, eikä nyt ohjaustehostimen puute yhtään auttanut asiaa. Morsiamenkin selkä oli seuraavana päivänä täynnä kuppipenkin reunojen aiheuttamia mustelmia.

30 tuntia kestäneen seikkailun jälkeen oli ihana palata kotiin vauvan luokse. Reissu oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kahdestaan Miksun kanssa yöksi pois kotoa tai ylipäätään minnekään kahdestaan. Vaikka vauvan hoitoon jättäminen pelotti ja huolestutti, kotona kaikki oli sujunut hyvin, ja pari päivää ennen reissua alkaneen unikoulun ansiosta J nukkui kiltisti lähes koko yön.

Kaiken kaikkiaan ihanan erilaiset häät, joihin oli suuri kunnia saada osallistua. Ainoastaan kaivelemaan jäi Miksun tappio sulhaselle kartingradalla – haaste uusintaan onkin jo heitetty.