Jos joku kiilaa syksyn sisustustrendeissä ruskean sävyjen ohi, se on pampaheinä. Tätä ihanan pörröistä heinää on saatu ihastella jo monessa sisustusblogissa ja Insta-kuvassa, ja heti Habitaren jälkeen minunkin piti sitä kukkakaupasta kysellä.
Sulkamainen pampaheinä toimii niin yksittäin maljakossa kuin suurempinakin nippuina. Leikkokukkien kanssa samaan maljakkoon en heti näitä yhdistäisi, mutta erilaiset muut kuivakukat ja oksat muodostavat mielenkiintoisen parin heinälle.
Jostain luin, että kuivuttuaan pampaheinä alkaa helposti pölisemään. Pölinää voi estää suihkuttamalla heiniin hitusen hiuskiinnettä. Itse en omia heiniäni vielä suihkuttanut, eikä nyt vielä 1,5 viikon jälkeen pölisemisen merkkejä ole ilmassa.
Uusien heinien ja vanhojen viherkasvien täyttäessä kohta jokaisen vapaan valoisan neliösentin, alkaa meidän asunto muistuttaa kohta pientä viidakkoa. Siirsimme viimein terassilla villiintyneen jukkapalmun ja verililjanpuun sisälle, enkä vielä ole keksinyt mihin saisin ne taas kesän jälkeen mahdutettua. Jukkapalmulla on suuren ruukun kanssa korkeutta jo puolitoista metriä, ja verililjapuunkin halkaisija on lähes metrin.
En tiedä onko kasviaddiktio tunnustettu sairaus, mutta sellainen allekirjoittaneella taitaa olla. Pari päivää sitten pyörähdin äkkiä Plantagenissa ihan muilla asioilla, mutta nähdessäni kassan lähellä pienet varjoviikunat ja kuuden euron hintalapun, en voinut vastustaa kiusausta sortua pieneen heräteostokseen. Kotona perustelin miehelle hankinnan hinnalla ja sillä, ettei meillä ollut vielä ihan tämän näköistä kasvia. Ja kyllähän vauvakin tarvitsee oman kasvin (tai parikin) huoneeseensa!
