Huh, nyt jännittää. Ikuisuudelta tuntuneen ajan olen joutunut pimittämään tätä tietoa, ja nyt kun viimein voin kertoa siitä, en oikein tiedä kuinka asiasta kertoisin. Tähän uutiseen on vaikea johdatella mitenkään nokkelin sanankääntein, joten sanotaan se ihan nyt suoraan: meille tulee vauva!
Asiasta olisi niin paljon kerrottavaa, etten oikein tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Aloitetaan vaikka siitä, että meitä ei ole koskaan pidetty sellaisena lapsirakkaana parina. Moni tutuistamme varmasti ajatteli, ettemme koskaan edes halua hankkia lapsia. Olemme suuresti nauttineet ajastamme kahdestaan, emmekä ole kokeneet minkään puuttuneen – päinvastoin. Vauva-asia kuitenkin nousi esille reilu vuosi sitten, jolloin en vielä ollut aikeissa vaihtaa työpaikkaa. Lopulta sattuman, onnen sekä pienen vahingon seurauksena huomasin olevani raskaana juuri, kun muste uuden työsuhteen allekirjoittamisesta oli ehtinyt kuivua.
Olin päättänyt keskittyä uuteen työhöni parin vuoden ajan, joten kaksi viivaa raskaustestissä tulivat totaalisena shokkina. Seuraavalla viikolla avomiehen puhelin soi, ja hänellekin tarjoutui mahdollisuus työpaikan ja alan vaihtoon. Avomies kertoi reilusti iloisista uutisista ennen työsopimuksen allekirjoittamista, ja saikin allekirjoittaa sopimuksensa. Itse uskalsin kertoa asiasta töissä viime maanantaina viikkoa ennen koeaikani loppumista. Pelkäsin uutisen kertomista, mutta onnellisena ja huojentuneena voin todeta, että kello soi aamulla edelleen herättäen minut töihin.
Ensimmäisen kolmanneksen kärsin todella pahasta väsymyksestä, joka luonnollisesti verotti blogissa ilmestyvien postauksien määrää. Myös Instagramissa julkaisutahtini hiipui siinä määrin, että osa jopa ehti huolestua hyvinvoinnistani. 17. raskausviikko alkoi tänään, ja onneksi oloni on jo huomattavasti virkeämpi. Melkein voisin jopa unohtaa olevani raskaana, jos en kärsisi ajoittain uniongelmista ja selkäsärystä.
Tässä sitä siis eletään keskellä uusia työkuviota ja samalla odotetaan esikoista. Kaikki raskauteen ja ylipäätään vauvoihin liittyvä on meille uutta ja vierasta, ja tuntuu, että tammikuuhun ja laskettuun aikaan viikkoja on aivan liian vähän jäljellä. Maha on kasvanut jo sen verran, että vanhat vaatteet alkavat hieman puristaa. Samaan tahtiin kuin olen selaillut äitiysvaatteita nettikaupoista, olen tallentanut salaiseen Pinterest-tauluuni ideoita vauvan huoneen sisustamisesta.
Suuri elämänmuutos tulee varmasti näkymään myös täällä blogissa. Äitiysblogia tästä tuskin on tulossa, mutta ajoittain tulen varmasti kertomaan raskaudesta ja tietenkin vauvan huoneen sisustamisesta.
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?
