Tänään ajattelin esitellä teille kuvieni salaiset aseet ja eniten käyttämäni sisustuselementit: blogikoirat Pöly ja Villa. Jos jokin kuvissani saa enemmän ihailuja kuin kirpparilta ostettu mattomme, se on siinä kuuluisassa sohvannurkassa torkkuva Villa.
Tässä samalla tarjoilen sellaisen kattauksen söpöyttä, että kukaan ei voi sulkea selainta hymyilemättä!
Tulen perheestä, jossa on aina ollut koiria. Tai ainakaan en muista aikaa ilman koiria, sillä ollessani taapero äiti hankki meille ensimmäisen koiran vähän vahingossa. Lehdessä äiti näki ilmoituksen pyreneittenmastiffin pennuista ja uteliaana äiti päätti mennä katsomaan niitä. Paikalla äitini sydämen sulatti pyrtsi-poika Dino, joka oli palautunut bumerangina takaisin kasvattajalle laiminlyönnin seurauksena. Dinosta voisi kirjoittaa pitkän tarinan, mutta lyhyesti kerrottuna se reppana pelkäsi jopa omaa varjoansa ja äidilläni kesti kymmenisen vuotta saada siitä kunnollinen koira. Meidän lasten mielestä se oli kuitenkin paras koira koko maailmassa.
Yksi koira johti toiseen, kolmanteen ja rippilahjaksi päätin mopon sijaan haluta kleinspitzin. Villan mummi Taimi oli ensimmäinen ”räpsä”, joka muutti perheeseemme kun sain vihdoin käännettyä äitini pään siitä, että pieni koira voisi olla ihan ok. Nimitys ”räpsä” tulee ravunsyötistä, joksi vanhempani kutsuivat silloin kaikkia pieniä koiria. Taimista lauma on äidilläni kasvanut kuuteen ja minulla sekä siskollani on kummallakin kaksi, eli kun olemme koko perhe yhdessä tepastelee tassuja lattialla 40.
Pöly (vaaleampi) on minun ja Miksun ensimmäinen yhteinen koira ja se muutti meille 2011, noin puoli vuotta siitä kun olimme muuttaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Vantaalle. Alun perin Pölyn nimeksi piti tulla Alma, mutta 600g painavan harmaan karvapallon muuttaessa meille työnimestä ei enää päästykään eroon. Vuoden päästä perhelukumme kasvoi yhdellä, ja mikä muukaan Pölyn kaveriksi olisi sopinut kuin Villa-koira.
Pöly on juuri täyttänyt kuusi ja hän on hyvin arvonsa tunteva vanha leidi, eli toisin sanoen jäärä tai pänkkä. Pöly on todellinen hedonisti ja jää kotiin nukkumaan kun minä ja Villa painumme kaatosateeseen lenkille. Villa taas on hieman energisempi tapaus, mutta myös tooodella riippuvainen minusta. Välillä on kieltämättä hieman rasittavaa, kun ei edes vessaan saa mennä rauhassa… Villan kanssa treenaan agilitya ja hieman hänen nössö luonteensa asettaa haasteita treenaamiselle. Haaveissa olisikin hankkia kolmas koira, jolla vauhtia ja itsevarmuutta riittäisi vähän enemmän. Avomies ei vaan millään innostu ajatuksesta, tylsä mies.
Ollaankos siellä ruudun takana kissa- vai koiraihmisiä?
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?
