Tein aikoinaan päätöksen, etten kirjoittaisi tänne blogiin koskaan mitään liibalaabaa tai vain yleisiä kuulumisia. En vain ole pitänyt itseäni niin kiinnostavana, että uskoisin kenenkään jaksavan niitä lukea. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen tähän. Luvassa on pienimuotoinen avautuminen ja kasa kuvia, jotka eivät liity aiheeseen millään tavalla.
Viime aikoina olen ollut todella väsynyt iltaisin ja motivaatiota instaamiselle ja kirjoittamiselle on ollut vaikea löytää. Kyseessä ei ole writer’s block, sillä aiheita minulla kyllä riittäsi, energiaa vain ei ole. Muistikorttikin on tupaten täynnä käsittelyä vaativia kuvia ja vapaat viikonloput ovat olleet (sillä samaisella 😉 ) kortilla.
Viimeiset viikot olemme eläneet eineksillä ja ne katkarapupastan ainekset odottavat edelleen kaapissa. Koti on kaaoksessa ja Villasta lähtee valtavasti karvaa – arvatkaa vaan miltä meidän olohuoneen matto näyttää. Tiskikone on pyörinyt vähän liian harvoin pyykinpesukoneesta puhuttakaan.
Luulen, että oloni on yhdistelmä säätä, pimeyttä ja järkyttävää työkiirettä. Elämässä muutenkin on tullut vastaan muutama tilanne, jotka ovat hieman latistaneet tunnelmaa. Pää kyllä toimii, mutta väsymys tuntuu kropassa vähän siltä kuin flunssa olisi tulossa. Sisäilmakin meillä on liian kuiva takasta johtuen, enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa ilmankostutinta. Hiukset sähköistyvät ja aamuisin tekisi mieli kylpeä kosteusvoiteessa.
Pitkästä aikaa huomaan myös hartoideni menneen jumiin, vaikka sähköpöydän saatuani töissä ei ole aikoihin ollut tätä ongelmaa. Stressi tuntuu kropassa ja viimeiset pari kertaa pilateksessakin ovatkin menneet aivan penkin alle. Oikea ranne on kiukutellut muutaman viikon ilman mitään syytä ja koko kesän ruukussa viihtynyt rosmariinikin meni kuolemaan.
En nyt halua huolestuttaa ketään, sillä mistään burn outista tässä ei ole kysymys vaikka parasta tekemistä tällä hetkellä onkin jäätelön syönti sohvalla rouva Fletcherin kanssa (miten se sarja onkin nyt niin hyvä!). Tänä syksynä minulle on tapahtunut aika paljon hyviä asioita, ja ironista kyllä, niiden odottaminen ja jännittäminen on varmasti yksi syy väsymykseeni. Töissäkin olen saanut kokeilla ja tehdä paljon uusia asioita. Tietenkin kaikki uusi vähän rasittaa aivoja enemmän kuin perusduuni, mutta olen pelkästään vain iloinen että niin on käynyt.
Eli väsyttää, kukaan ei siivoa, töitä on liikaa ja niskatkin on jumissa! Huh, nyt se on sanottu, ehkä olo tämän avautumisen jälkeen hieman helpottaa. Nyt siis vain vitamiineja naamaan ja ulos lenkille!
Ps. Sen haluaisin vielä sanoa, että tämä pimeys on ihan sucks, kun valo ei enää riitä arkena kuvaamiseen.
