Archives for tammikuu 2017

Valkoisen lumo

22/01/2017

”Valkoinen on kylmä ja persoonaton.”

”Valkoisesta tulee mieleen sairaala!”

”Kylmä ja kolkko.”

”Ihanan seesteinen.”

”Rauhallinen ja kaunis, silmä lepää!”

”Scandinaavinen ja tyylikäs.”

Valkoinen sisustus. Siitä on yhtä monta mielipidettä kuin Facebookin kleinspitz-ryhmässä oikeita ruokavalioita. Moni muukin bloggari on viime aikoina pohtinut valkoista sisustusta ja sitä, mikä siinä viehättää vai viehättääkö mikään?

Itsekin olen tätä miettinyt ja varsin laiskana blogilukijana huomioni onkin enemmän Instagramin puolella. Insta on täynnä toinen toistaan ansioituneempia ”valkoisen sisustuksen tilejä” mm. @pellavaa_ja_pastellia, @toneroede, @keskipiste, @modernistikodikas, @65m2_… Näitähän riittää. Jotkut tileistä ja tyyleistä puhuttelevat minua enemmän kuin toiset, kaikki ovat kuitenkin äärimmäisen kauniita tilejä ja seuraajia on kymmeniä tuhansia. Instagramissa olen huomannut myös toisenkin asian, nimittäin omista kuvista tykätyimpiä ovat kuvat makuuhuoneesta, joka sattuu olemaan kotimme ainoa, lähes kokonaan valkoinen huone! Valkoinen toimii?

Kuvat tekstissä mainituista Instagram tileistä, #onetofollow !

Oma suhteeni valkoiseen sisustukseen on vaihdellut. Itse asiassa, se oli se mitä halusin ensimmäistä kotia sisustaessa. Se oli pieni, kerrostalon alimman kerroksen vuokrakaksio omalla pihalla. Kaikki oli mahdollisuuksien mukaan valkoista ja mustaa. Sitten tuli muutto ensimmäiseen, ihan oikeasti omaan kotiin ja jotain tapahtui. Oliko se sitten ylipäätään elämä vai se, että sisustin 20 uutta lisäneliötä opiskelijabudjetilla, mutta eräänä päivänä huomasin asuvani asunnossa, jossa oli tiikkilipasto, vanha singeri, kontiaisen värinen seinä ja turkoosi lamppu. Makuuhuoneestakin tuli tummanvioletti ja haaveilin maalaavani sen katon kultaiseksi. Mitä tapahtui?

Muutin mieltäni valkoisesta. Valkoisesti tuli persoonaton. Valkoiset kodit olivat joko niitä halpoja Ikea-koteja tai sitten niitä sisustussuunnittelijan isolla rahalla tekemiä esittelykoteja. Kovaan ääneen julistin, etten ikinä voisi asua valkoisessa kodissa. Mutta sitten parin vuoden päästä tumma makuuhuone alkoi ahdistamaan ja salaa haaveilinkin jo valkoisista seinistä ja pellavalakanoista.

Nykyinen makuuhuoneemme. Yöpöydät ovat edelleen vanhasta makuuhuoneesta ja odottelevat vaihtoa vaaleampiin.

Tuli aika vaihtaa asuntoa ja remontoida jälleen uusi koti. Teimme valkoisen makuuhuoneen, mutta keittiöön valitsimme rosteria ja olohuoneen jättimäisen seinän maalasimme graniitin harmaalla. En enää kommentoinut valkoisia sisustuksia niin pahasti. Olisin halunnut myös valkoisen kylpyhuoneen (mutta mitä tuli, lue täältä) kultaisilla hanoilla!

Ensin halusin valkoista ja sitten inhosin sitä. Tällä hetkellä kotimme on sekoitus näitä kahta ajatusmaailmaa, enkä enää ole varma, mitä mieltä olen valkoisesta sisutuksesta. Toisaalta rakastan sitä, toisaalta inhoan edelleen. Graafinen, valkoinen tyyli yhdistettynä metalliin ja koivuun kutkuttaa silmää kun taas maalaisromantiikka sisustusteksteineen ei ole minun kuppi teetä. Meillä on kuitenki makuuhuoneessa maalaisromanttinen, vanha ikkuna sängynpäätynä, joten kuka minä olen mitään tähänkään sanomaan.

Sen tiedän, että minun ja valkoisen tulevaisuus on epävarma. Rakastan 50-luvun kalusteita ja tori.fi löytöjä, joten täysin valkoista kotia meille ei varmaan koskaan tule. Vai tulisiko, jos osaisin säntillisesti pysyä siinä? Valkoisella sisustaminen on taito, jota minulla ei taida olla. Se on ihan oikeasti vaikeaa valita juuri ne oikeat valkoiset, kun seilaat läpi satojen eri sävyjen joukon. Onnistunutta valkoista sisustusta ei tehdä vain pyörähtämällä Ikeassa.

Olinko siis aina vaan kateellinen niille, jotka siihen pystyivät ja siksi aloin inhoamaan valkoista? Ovatko kaikki valkoisen sisustuksen inhoajat oikeasti vain värisokeita mitä tulee valkoisen eri sävyihin?

Nyt herää kysymys, miksi kirjoitin tämän jos kerran en aio puolustella tai lynkata valkoisia koteja? Ehkä halusin synninpäästön sille, mitä ajattelin muutama vuosi sitten tai ehkä halusin pohjustaa avomiestäni tulevaan remonttiin. Sen kuin tietäsi.

Translation:
White interior, to love or hate, that’s the question.

Retro senkin uusi elämä

18/01/2017

Ehkä yksi suosikkini huonekaluistamme on tämä retro senkki, joka pelastettiin lähes varmalta kohtalolta pölyttyneestä varastosta. Senkki oli lojunut varastossa varmaan yli 20 vuotta, ja sitä oli käytetty ruuvien säilyttämiseen ja apupöytänä erilaisissa hommissa, esimerkiksi kolvaamisessa. Ajan saatossa lipasto olikin kokenut kovia, siitä muistuttivat lukuisat naarmut ja polttojäljet sen pinnassa.

Kun aloitin sisustamaan nykyistä kotiamme päätin, että nykyiselle senkin paikalle täytyy saada lipasto. Juuri siihen ruokapöydän viereen. Selailin ehdokkaita nettikirppareilta kunnes avomieheni muisti, että hänen isällään saattaisikin olla meille sopiva. Lipasto haettiin meille ja voi elämä se oli kamalassa kunnossa! Likainen senkki oli täynnä naarmuja se vaati ehdottomasti hiomista ja uutta petsiä. Lisäksi yksin vedin puuttui. Ajattelin, että jääköön nyt paremman puutteessa, mutta jotain sille pitäisi tehdä.

Mutta kuinka sitten kävikään, eräänä päivänä huomasinkin pitäväni jokaisesta pinnan kolhusta. Ne täydensivät senkin viereen tullutta kiiltävää betonipöytää täydellisesti. Uusia vetimiäkään ei koskaan hankittu. Nyt täydellisen epätäydellinen senkki on seissyt paikoillaan vuoden enkä voisi kuvitella kotiamme ilman sitä. Enkä koskaan aio hio’a sitä.

Ps. pahoittelen kuvien punaista tunnelmavalaistusta, takan loimu on niin kovin hallitseva 🙂

Translation:

This old sideboard is one of my favorite furniture at the moment.

DIY Amppeli ja suojaruukku parkkinahasta

16/01/2017

Huh, kylläpä viikonloppu meni nopeasti! Alunperin oli tarkoitus saada tämä postaus pihalle jo sunnuntaina, mutta tunnit vain loppuivat kesken. Eipä siinä, mieluusti kyllä käytin ne ensin kisatöissä ja sen jälkeen ystävän uudella asunnolla kasvissosekeiton ja hieman palaneiden pullien parissa 🙂 Ystäviä tulee nähtyä kyllä liian harvoin!

Viime viikolla annoin periksi pesänrakennusvimmalle ja marssin Plantageniin viherostoksille. Mukaan tarttui mm. kiiltopilea, muratti, rahapuu ja klusia (on muuten tammikuun kanta-asiakastarjouksessa). Muratin ja pilean suunnittelin amppeleihin tv:n viereen ja klusian siihen lattialle peikonlehden seuraksi, meille tuli siis oikea vihernurkkaus olohuoneeseen!

Ruukku-osastolla ihastuin näihin perinteisiin, punasavisiin suojaruukkuihin. Erityisen hyviltä ne näyttävätkin juuri mehikasvien ja muiden paksulehtisten kasvien kanssa! Saviruukkuja hypistellessäni keksin tehdä amppelit itse parkkinahasta (sitä löytyi vielä kaapista) ja samalla päätin kokeilla tehdä siitä myös suojaruukun. Onneksi keksin, koska näistä tulikin tosi kivat!

Nämä olivat mukavat pienet DIY projektit, jotka kumpikin valmistuivat nopeasti yhdessä illassa. Alla ohjeet molempien tekoon:

Simppli amppeli nahasta, tarvikkeet:

parkkinahkaa

nahkapaska

nauhaleikkuri nahalle

terävä puukko, esim. kirurginveitsi

leikkuulauta

2 o-rengasta

sisarniittejä

vasara

Ampplien teko oli todella yksinkertaista ja aikaa yhteen meni alle 30 minuuttia.

Ensin leikkasin nauhaleikkurilla (saa mm. Suutarintarviketukusta Nahkakunnasta, myös Ebaysta löytyy hakusanalla leather strap cutter) yhteen amppeliin kolme 10 mm leveää nauhaa. Jos strap cutteria ei ole, voi homman hoitaa puukolla ja metalliviivottimella. Toiseen amppeliin leikkasin 3 x 120 cm pitkää nauhaa ja toiseen 3 x 100 cm.

Nauhat vahasin mehiläisvahaa sisältävällä nahkabalsamilla, jonka jälkeen kiinnitin ne toisiinsa metalliniitillä niin, että nauhat ”sojottivat” tasaisesti joka suuntaan. Nahkanauhat pujotin o-renkaan läpi, jonka jälkeen kiinnitin päät yhteen ylhäältä toiseen o-lenkkiin niitillä. Nauhat kiinnitin yhdellä niitillä niin, että yhdestä nauhasta taitoin lenkin, johon laitoin o-renkaan. Toiset nauhat laitoin tämän päälle ja saksilla lyhensin ylimääräiset päät. Nauhat voi myös kiinnittää yksitellen renkaaseen jokaisen omalla niitillään. Helppoa kuin mikä!

Vinkki!
Niitit on tarkoitus kiinnittää siihen tarkoitetulla koneella, mutta itse olen hoitanut homman jo vuosia pelkällä vasaralla.

Suojaruukku parkkinahasta ilman ompelukonetta, tarvikkeet:

Parkkinahkaa (53 x 18 cm pala jos ruukun korkeus on 17 cm ja ympärysmitta 52 cm)
nahkapaska
ompelulankaa
neula
sakset

Ruukun tein leikkaamalla nahasta suorakaiteen muotoisen palan (Pala saa juuri ja juuri ylettää ruukun ympäri). Nahkapaskalla leikkasin reiät tasaisesti 1 cm välein levyn kumpaankin päähän. Tämän jälkeen kastelin nahan läpikotaisin. Kastunut parkkinahka muuttuu pehmeäksi ja muovailuvahamaiseksi. Märän nahan reunat ompelin käsin yhteen perus pistoilla nurjalta puolelta. Tämän jälkeen käänsin sylinterin ympäri ja rypistelin sitä oikein kunnolla tekstuurin luomiseksi. Märän nahan venytin muoviruukun päälle ja annoin kuivua. Vuorokauden kuivuttuaan nahka kovettuu ja kutistuu ruukun ympärille. Valmis!

Ihastuin tuohon nahkaiseen ruukkuun niin, että ajattelin toteuttaa siitä vielä muutamia pienempiä versiota mm. työhuoneeseen kynätelineiksi! Mitä te tykkäätte?

parkkinahkaruukku1

Translation:

DIY plant hanger and pot from vegetable tanned leather.