Esikoista odottaessa ja kasvattaessa ei todellakaan tiedä mitä odottaa. Vaikka olen saanut lukemattoman määrän kullanarvoisia vinkkejä aina imetyksestä parhaisiin äitiysvaatteisiin, on silti vauva-arki päässyt tässä viiden viikon aikana hieman yllättämään – tai jos ei yllättämään, niin ainakin se on herättänyt ihan uudenlaisia kysymyksiä elämästä:
Vauva nukkuu vuorokaudessa 20 tuntia, joten miten on mahdollista, että pelkästään lakanoidenkin vaihtaminen kestää kolme päivää?
Miksi yritän torkuttaa yösyöttöä vähintään kerran yössä tutilla, vaikka tiedän vauvan rauhoittuvan vain tissillä?
Tiedän mitä tarkoittaa, kun pää punaisena parkuva (poika)vauva yhtäkkiä hiljenee hoitoalustalla. Miksi en siltikään osaa suojata itseäni tulevalta suihkulta ajoissa?
Miksi valehtelen itselleni olevani ihan virkeä ja kestäväni väsymystä hyvin, vaikka todellisuudessa joudun tarkistamaan yksinkertaisimmatkin asiat googlesta? Tänään viimeksi googlasin 3-2-1 liemen ohjeen.
Miten isän vauvanhoidon mikromanageerauksen vältteleminen voikin olla niin vaikeaa, vaikka päätin, etten koskaan tule olemaan niitä äitejä?
Miten tutti ja puklurätti voivat aina olla väärässä paikassa, vaikka niitä olisi istutettu asunnon jokaiseen huoneeseen?
Koska henkilökohtaisesta hygieniasta tuli täysin toissijainen asia?
Kuinka vauvat osaavat alkaa itkeä juuri sillä hetkellä, kun tarvitset kumpaakin kättä?
Edelliseen itkun ajoitukseen viitaten, kuuluuko vauvojen vakiovarusteisiin kahvianturi, joka hälyttää heti, kun kahvi on kaadettu kuppiin?
Miksi kaikki vauvaan liittyvät päätökset tuntuvat niin suurilta?
Miksi äidiksi tultuani olen alkanut nähdä vain potentiaalisia vaaratilanteita kaikkialla?
Mistä syntyy se harha, että äitiyslomalla on aikaa kaikelle? Entä miksi jokainen esikoistaan odottava oikeasti uskoo siihen?
PS. Ehditkö jo miettiä jutun kuvitusta? Parin sateisen ja harmaan päivän jälkeen upea sää lähes pakotti kaivamaan kameran esille lenkillä, ja itselleni tehdyn rentous-lupauksen varjolla päätin käyttää nyt näitä puhelimella napattuja kuvia ensimmäistä kertaa blogin kuvituksena.
Olipas hyvä postaus, mukaansatempaava 🖤
Kiitos ja mukavaa viikonloppua 🙂
”Mistä syntyy se harha, että äitiyslomalla on aikaa kaikelle? Entä miksi jokainen esikoistaan odottava oikeasti uskoo siihen?”
Heh, täällä ollaan vielä tuossa harhaluulossa! Saa nähdä, kuinka lujaa tipahdan maankamaralle keväämmällä kun vauva syntyy 😀
Hahahah 😀 Mutta voin kyllä lohduttaa, että kyllä sitä aikaa tulee vähän, kunhan vaan rutiinit alkavat muodostua. Tänään jopa kävin ruokakaupassa ja leivoin kakun!
Mielettömiä kuvia. 😍 Olet lahjakas kuvaaja.
Nämä ajatukset kuulostavat niin tutuille. 😂 Kakkosen kanssa osasi ottaa jo niin paljon rennommin. Tämä tuskin lohduttaa juuri nyt. Kolmannen vauvan mä unohdan sitten varmaan metroon jos tästä vielä rentoudun. 🙈
Kiitos Jenni! <3
Kyllähän tämä (lähinnä se ajanhallinta) alkaa hiljalleen helpottaa, kun rutiinit ovat vakiintuneet. Välillä olen niin väsynyt yön jäljiltä, että pelkään jo nyt unohtavani pojan johonkin :DD